KOIRAN ELÄMÄÄ... -kahden mitalla

Paljon onnea vaan ...

2006-08-08T13:17:00.000+03:00

Sylvia tänään yksi vuotta
Parhaimmat onnittelut rakkaalle pörriäisellemme!!!
Kylläpä se aika menee nopeasti.
Suloisesta pienestä natiaisesta on varttunut pitkäkoipinen riiviö... :o))
Synttäreitä juhlitaan illalla grillimakkaran+muiden herkkujen kera.

KUN ON OIKEIN PIENI
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi,Teoksesta Salaperäinen rasia)

Donna kuusi vuotta

2006-08-06T21:35:00.000+03:00

Päivää on vietetty tosi helteessä. Huh-huh!!! Mittari näytti koko päivän melkein 30 astetta varjossa. Ei tässä kummemmin ole mitään erikoista tehty. Ei lähdetty Kiskoon mätsäriinkään hikoilemaan. Sieltä kyllä kantautui kivoja uutisia: Kössi-poika oli mölli-agilityssä ollut maxien ykkönen! Ja vielä punaisten nelonen! Niin sitä pitää :)
Päivänsankarista herkkuja kuolaamassa otettiin yksi hyvä kuvakin, mutta teknisten ongelmien vuoksi en nyt sitä sitten saanutkaan tähän näkyville....

Paljon onnea rakas Donna-mummo, 6 vee!!!

Perjantai iltaa!

2006-07-28T22:05:00.001+03:00

Nyt ei ole oikein mitään kerrottavaa,
halusin vain kokeilla tätä kelloa tänne :o))

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

PS. Donnan kuva-albumiin on lisätty muutama mätsärikuva lisää...

Mätsärissä

2006-07-27T13:38:00.000+03:00

" Nelosen" on helppo hymyillä.. :o)

Oltiin eilen illalla sitten Someron Seudun Koiraharrastajat ry:n järjestämässä mätsärissä Somerolla. Lähdettiin oikein koko vanhan ajan Ryhmä-rämä liikenteeseen. Seitsemän enemmän tai vähemmän kahelia naisimmeistä + pikku-Mariia, koirineen. Ilta oli aivan ihanan lämmin ja paikalla oli leppoisa ilmapiiri. Tuomarina oli isoissa koirissa suuresti arvostamani Anneli Karttunen. Me osuttiin Donnan kanssa samaan aikaan kehään Minnan ja partiksensa Oonan kanssa. Donna esiintyi jälleen ihan mallikelpoisesti ja kun tuomarina oli ihminen joka koirista ymmärtää, ei Donna ollut ollenkaan varautunut. Tietenkin se tottumattomuus siitä heijastui ja Anneli sanoikin, että nyt vaan paljon positiivisia kokemuksia Donnalle. Sehän oli selvää, että saatiin sininen nauha, onhan Oona hyvin kaunis partis sekä omaa kehäkokemusta. Tärkeintä oli siinä vaiheessa kuitenkin vain se, että Donna ei käyttäytynyt niin varautuneesti kuin Muurlassa. Olin niin iloinen ja ylpeä omasta mali-mummostani!!! Kun sitten tuli aika laittaa siniset järjestykseen niin yllätyksekseni Donna sijoittui...neljänneksi!
Koko ilta oli Ryhmä-rämän. Kaikki porukkamme koirat palkittiin.
Tuloksia:

Isot koirat
punaiset 1 partis Oona
punaiset 3 kultsu Kössi
punaiset 4 kultsu Pimu
punainen ei sij. partis Gere

siniset 3 bortsu Helmi
siniset 4 mali Donna

Monirotuiset
siniset 2 Nalle

Parikilpailu BIS-pari partikset Oona ja Gere
Lapsi ja koira 2 Mariia(6v) ja Nalle

Tietenkin koko mätsärin huipentuma on aina Best in show koiran valinta
ja siinä porukkamme menestys sai loppuhuipentumean...
Minnan partis Oona oli BIS

Onnea Minnalle ja Oonalle, sekä suloiselle Mariialle ja Nalle-koiralle!!!
Meillä on ihan selvästi porukkaan kasvamassa uusi handleri, joka teki eilen debyyttinsä hienosti Somerolla lapsi&koira kisassa.

Auringonnousu

2006-07-26T11:11:00.000+03:00

Näitä aamuja taas... Murrr!!!
Aamuyöstä kesken makeimpien unieni kuulin keittiöstä kilinää ja kolinaa. Ensin ajattelin Jennyn kotiutuneen yövuorosta ja ihmettelin, että mitä ihmettä se nyt niin kauheasti siellä kolistelee. Nukahdin ja taas kilisi ja kolisi, kunnes katsoin kelloa.. 04:08 KÄÄK, se ei voi olla vielä Jenny, murtovarkaita...nyt ne ovat meillekin tunkeutuneet ajattelin ja vedin peittoa pääni yli. Samassa tajusin, ettei Donna niitä kyllä keittiöön asti päästäisi...se on SYLVIA! Kun vihdoin kampesin itseni keittiöön, ei ollut koiraa missään, mutta sekasorto oli melkoinen. Laiskuus kun on lahja ja astioita oli jäänyt laittamatta ap.koneeseen niin Sylvia tietenkin oli niitä "noukkinut" tiskialtaasta. Lattialla oli paistinlastaa, haarukkaa, veistä, kattila kansineen ym.ym. puinen pannunalunen oli tietenkin päreinä. Siinä vaiheessa olin niin täynnä pyhää vihaa, että unet kyllä karisi silmistä ja laitoin kahvin tulemaan (mutisten tekeväni Sylviasta karvahansikkaat) ja painelin tupakalle. Parvekkeelta tultuani oli Sylvia asettunut sillä välin viattoman näköisenä jalat suorana Jennyn sängylle, teeskennellen nukkuvaa. Siinä vaiheessa olisin taas jo voinut purskahtaa hohottamaan, mutta enpä vaan piskille näyttänyt, että voiton veit. Oli se niin huvittavan näköinen. Muka nukkui, mutta kyllä näin, että mulkoili mua kulmakarvojensa alta koska ne "tuljuivat" .. :} Me ollaan jo kauan pidetty siitä huoli, ettei mitään syötävää jää houkutuksesksi keittön työtasolle sillä kaikki lähtee, on sitten tomaattia tai sipulia tms. Mutta nyt Sylvia kekkasi rummuttaa kattiloita keskellä yötä. Voi herrgud, millaiselta se kuullosti kesken unien....
Yövuorolaisen saavuttua oli koirat käytetty jo auringonnousussa ulkona, keittö siivottu ja kahvikiintiökin täynnä. Nyt kaikki nukkuvat onnellisina paitsi meikäläinen, joka lähtee nyt ostamaan rotanloukkuja keittiön työtasolle ja tiskipöydälle.

" Porsaat " kotona . . .

2006-07-21T12:11:00.000+03:00

Mites se menikään vanha sanonta ..
"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa" tai jotenkin silleen.

Jennyn ja Zazan oli tarkoitus ainakin kesä kokeilla kahdestaan asumista alivuokralaisena esikoisen asunnossa. Olin aluksi kovinkin sitä ajatusta vastaan ja koti tuntui niin oudolta kun olivat pois. Ajatus taas yhden jälkikasvusta "maailmalle" lähdöstä tuntui ahdistavalta. Zaza kuitenkin oli viisas koira ja oli järjestänyt konsertteja yksin ollessaan ja niin palasivat takaisin kotiin luoksemme. Liikuttavaa huomata miten tärkeä Zaza on Sylvialle. Se oli niin riemuissaan Zazan tulosta ja käytöskin on ihan toista luokkaa nyt. Rauhallisena vetelee nytkin sikeitä ihan Zazassa kiinni. Ihan ymmärrettävääkin, onhan Zaza ensimmäinen koirakontakti Sylvialle emonsa jälkeen. Hyvä näin ja ensi keväänä, sitten kun Jenny saa opiskelunsa päätökseen puntaroidaan ja murehditaan tätä kotoa muuttoa uudelleen.

Tässä odottelen sitä luvattua sadetta. Olisi se niin tarpeeseen ja pääsisi taas nautiskelemaan. Välittömästi lähtisin koirien kanssa metsään nuuskuttelemaan.

Heinäkuuta vielä mennään, (oho, muuten on tyttärien nimpparit)
niin sen kunniaksi laitan tähän vanhan kuvan Zazasta. Se on otettu '04 Sulkavalla. Siinä Zazan pannassa on jotain nurminataa tms.ja silloin ristittiin se kuva miss kesäheinäksi. Laitan lisäksi toisen kuvan niin voit vertailla, miten eritavalla voi koirat olla kuvauksellisia.

Miss kesäheinä 2004 ZAZA

Miss kesäheinä 2006 SYLVIA

Koira-miitinki

2006-07-19T22:29:00.000+03:00

Huh, huh! Ihan niin siinä kävi kuin yleensäkin. Ensin valitetaan helteestä ja kuumuudesta ja heti kun viilenee valitetaan, että on kylmä. Mutta kyllä se vaan aika viileä ilta nytkin on. Jokohan se kesä sitten meni...
Eilen illalla ajelin Sylvian ja Donnan kanssa äitini luo ja sielläkin marjapensaissa rohmutessa piti oikein fleece olla yllä tuuli oli sen verran vilakas. Meitä kokoontuikin sinne melkoinen koiralauma. Meidän karvakorvien lisäksi; Kössi-kultsu, Ulpu-kihara, Helmi-bortsu ja meno oli sen mukaista. Ei niitä tietenkään siellä kaikkia yhtäaikaa vapaaksi päästetty vaan kunnioitettiin vanhan ihmisen puutarhaa. Ei ole mitään mieltä yhtäkkiä tehdä toisen kauniista pihasta perunapeltoa:) Koiria oli sitten kiinni auton vetokoukussa, vaahterassa ja lipputangossa jne.kahvittelun ajan. Sylvia tietenkin piti omaa mekkalaansa ja haukkua mäykytti koko ajan. Se ei sitten anna periksi kun sen jättää johonkin liekaan, mutten anna minäkään. Loppuajasta päästettiin sentään nuorimmaiset vähän vapaana kirmaamaan tontin alapäähän, mutta silti meno oli hurjaa ja muutamat kukkaistutukset taisivat saada vähän turpiinsa. Tässä Helmi ja Sylvia vauhdissa, katsokaa mikä tyyli...

LOMAAAA

2006-07-17T13:33:00.000+03:00

Kuva: Lauri Rantanen

Mepä vietettiin tässä laatuaikaa ja stressilomaa Donnan kanssa merellä Hiittisen ja Rosalan seutuvilla. Ilmat ei voi paremmin suosia mitä meille osui. Paahtava auringonpaiste ja tuulta ei yhtään, eli veneilijöiden kielellä keli oli plägä. Sylvia jäi "kuin eno veneestä", sillä kippari ei (heh,jostain kumman syystä) huolinut nuorikkoa mukaan. Donna oli ihastuttava lomakaveri, se kun on niin rauhallinen ja sopeutuu kaikkiin tilanteisiin. Uimisesta se ei kyllä piittaa, eikä oikein sitä hallitsekaan. Putosi kerran veneen laidalta ja ylös se piti avittaa räpiköimästä. Myöskin yhden kerran luiskahti kalliolta veteen eikä sieltä omin avuin ylös päässyt. Löydettiin me sentään yhdestä kohtaa matalikko jossa heittelin sille keppiä, siinä kyllä kahlaili noutamaan. Muuten oltiin vaan ja sihteeri käristi nahkaansa kalliolla, Donnan maatessa takakajuutassa. Siellä se viihtyi, ilmeisesti se oli ainut paikka joka pysyi vähänkin viileänä.Hienosti Donna oppi heti kulkemaan veneeseen ja veneestä pois laitaa pitkin. Tai onko sitten edellisessä elämässä veneillyt, sitä emme tiedä. Ohi kulkevien veneiden aiheuttamat aallot sai Donnan aina syöksymään veneestä rannalle. Niitä se paimensi vai kokiko se ne uhkana, en tiedä. Jännää kuitenkin sen toiminta niitä kohtaan oli ja aina sai jännittää liukastuuko se mereen jotta taas sitä saa hinata ylös sieltä.
Iltaisin yritettiin saada särvintä merestä ylös, mutta kala ei näillä helteillä liikkunut, ei siellä syönyt kuin hyttyset.
Kauemminkin sitä olisi siellä ollut ja nautiskellut, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja oli kotiinpaluun aika.... Mutta vielä on kesää jäljellä :]
Sylvia oli käyttäytynyt mallikelpoisesti kotona Henkan kanssa ja oli riemuissaan palatessamme.

Heinäkuu helottaa ...

2006-07-02T20:44:00.000+03:00

Tänään lähdettiin kannatuksen vuoksi Muurlaan mätsäriin. Eilen jo kävin kamppailua itseni kanssa kumman otan mukaan, Donnan vaiko Sylvian, vaiko molemmat. Laiskuus voitti enkä viitsinyt Sylvian takkuja availla, on meinaan hieman kesäisessä kunnossa pikkulikan jalkakarvat. Niinpä sitten matkattiinkin Donnan kanssa kisaamaan. Mulla oli paha aavistus, että jos mätsärissä toisena arvosteleva, miespuolinen osuu isoille koirille voi Donna olla kyllä epäluuloinen. Niinhän siinä sitten kävi, että Matti Varpula osui meille. Donna esiintyi ja ravasi todella kauniisti. Sitä oli ilo viedä. Mutta sitten kun tuomari tuli sitä kopeloimaan niin se vetäytyi ja murisi. Siinä se oli .. Hyvä ettei lennetty kehästä heti ulos. Saatiin se sininen nauha ja sinisten kehäänkin jatkettiin, mutta tietenkin se tyssäs siihen. Eihän se yllätyksenä tullut kun tietää Donnan varautuneisuuden miehiä kohtaan, olisi kait ollut parempi jättäytyä pois kun huomasi tuomarin olevan miespuolinen. Jälkiviisautta. Tietty se on vähän kaksipiippuinen asia, määrätyllä tavalla Donna saakin olla varautunut, eikä kaikkien kähmittävissä. Sehän kun onkin kaverini ja turvani. Positiivisena pidän kuitenkin sitä, ettei Donna jännittänyt ollenkaan niinkuin kuvittelin, oli aika rauhassa siellä puiden varjossa ja odotteli vuoroaan, sekä kehässä esiintyi muuten hyvin edukseen. Heikosta menestyksestä huolimatta meillä oli kuitenkin kotiin tuomisina jos jonkinlaista nappulapussia :) Sillä Mia lahjoitti kaikki koiriensa palkinnot meidän koirille, hänen koirat kun ovat barf-ruokavaliolla. Mian nuori kultainennoutaja Pimu oli hienosti isojen punaisten ykkönen ja BIS3. Onnittelut Mialle ja Pimulle!
Mätsärin jälkeen ajeltiin vielä Tanjan ja bortsu Helmin luo kahville. Oli ihan mukava päivä vaikka aika ajoin olikin hieman liian kuuma ja huomiseksi lupaili vielä parempia heinänteko-ilmoja....
Saatiin muuten oikein kirjallinen arvionti Muurlassa:

Bp Donna nro16
Luoksepäästävyys tyydyttävä [x]
Turkki erinomainen [x]
Esiintyminen hyvä [x]
Esittäminen erinomainen [x]
Yleisvaikutelma hyvä [x]
Muuta mainittavaa: varautunut

Puhtaat hampaat, raikas suu

2006-06-30T13:51:00.000+03:00

Aamusella ajettiin sitte koko lauman voimin eläinlääkärille Donnan hammaskiven poistoon. Auto oli mukavan viileä katoksesta otettuna ja perilläkin sain sen hyvin varjoon, sillä kaksi karvakorvaa joutui odottamaan autossa Donnan vastaanotolla olo ajan. Nämä kaksi kyllä huusivat ja haukkuivat siellä niin, että sisälle kuului, tietysti kun vielä auton ikkunat oli kaikki auki. Aivan uutta, Sylvia ja Zaza ei ole koskaan käyttäytyneet niin. Nyt vaan se kun läksin Donnan kanssa oli niille liikaa. Kävin välillä komentamassakin ja katsomassa, ettei lämpötila autossa nouse liian korkeaksi. Toimenpiteessä menikin aikaa melkoisesti. Ensin ajateltiin selvittävän siitä pelkällä rauhoituksella kun Donna ei mikään purija tyyppi ole. Mutta Donnapa ei rauhoittunut täysin. Vaikka rauhoittuikin niin ei rentoutunut niin,että olisi saanut leuat auki. Joten jouduttiin nukuttamaan se toimenpiteen ajaksi. Aikalailla sitä kiveä oli poistettavana ja värjääntymiä lääkäri rapsutteli myös pois. Samalla hän kurkkasi Donnan nielun kun sen hengitys haisee niin pahalle ja paljastui, että sillä on nielutulehdus. Nyt antibiootteja siihen 10 päivän ajan. Samalla reisulla hoidettiin myös Donnan rokotukset ajantasalle.
Kun vihdoin ja viimein päästiin lähtemään autolle, niin kas kummaa...Sylvia se istui kuljettajan penkillä ja tuuletteli päätään avonaisesta ikkunasta. Se oli hivuttautunut jotenkin verkosta huolimatta takaa auton etupenkille. Onneksi ei ollut hypännyt avonaisesta ikkunasta sentään ulos, silloin olisi voinut tapahtua vaikka mitä ikävää. Sitäkin olisi voinut ihan hyvin Sylvialta kyllä odottaa, sen kanssa kun kaikki on mahdollista:)
Zaza sen sijaan oli tosi häpeissään auton takapäässä, tiesi hyvin, että nyt ei kunnian kukko laula kun näki meidän lähestyvän autoa. Mutta tää toinen vain roikkui puoliksi ikkunasta, heilutellen häntäänsä, Jee, kivaa, vihdoinkin te tulette!!! No, nyt on väsyneitä koiria pitkin poikin. Yksi tokkurassa nukutuksesta ja toimenpiteistä, kaksi vahtia laulamisesta.

Devil's dance

2006-06-29T16:52:00.000+03:00

Kaksi pientä karvakuonoa marssii näin,
aidan viertä eteenpäin...

Tällaisina päivinä sitä joskus ajattelee, että mitä hemmettiä!!!
Mikä tollasta koiranpenikkaa oikein riivaa???
Kun aamusta asti ei ole muuta mielessä kuin paholaisen konstit ja yleinen levottomuus. Opettele lukemaan koiraasi, on se vanha fraasi, mutta välillä tuntuu, ettei tota Sylviaa lue sitten millään. Aamu alkoi taas pitkästä aikaa keittiöön levitetyllä roskapussilla. Oli ilmeisesti jäänyt roskakaapin ovi hiukan raolleen, niin olihan tuon tarvinnut ne kaikki kahvinsuodatinpussit ja muut roskat tutkiskella ja levittää. Sitten innostuin aamupäivällä istuttelemaan kesäparatiisin yrttejä uudelleen. Ne oli sellasessa korissa ja tuntuu, että kuivavat liiaksi eivätkä oikein viihdy siinä. Kannoin korin keittiöön istuttaakseni niitä siellä oikeaan saviruukkuun,kun se lattia muutenkin oli jo niin siivottomassa kunnossa. Sylvia oli tietysti touhussa mukana ja joka käänteessä keksi jotain jäynää. Lekasorapussi sai kyytiä kun selkäni käänsin ja tupakalla käydessäni oli laventeli hävinnyt (löytyi Jennyn sängystä, tietty) ja muutenkin piti kokajan olla partakarvat mullassa mukana. Käskin montakertaa häipyä hornaan, mutta ei ... se ikäänkuin kiihottui mun yrteistäni. Sain ne istutettua ja kasteltua ja jätin ne ajattelemattomuuttani keittiöön mennessäni siivoamaan parveketta. No juu, aivan .. se laventeli oli TAAS nypätty siitä ruukusta. En tiedä tuleeko siitä enää kasvia, mutta sinne ruukkuun mä sen sitte vaan törkkäsin. Muutenkin Sylvia oli aamupäivällä kun mikäkin paholainen, steppas ja tanssi huoneesta toiseen ja mitään erikoista ei mielestäni ollut kuin sitte ne yrtit :) Sitte vaan yhtäkkiä se rauhottui ja on nukkunut ihan rauhassa. No, väsyy kai sitä tollasesta toohotuksesta. Mutta kyllä niin monta ylimääristä askelta ja kyyristymistä taas tällekin aamulle järjesti.
Nyt on kiva kun ei ole ihan niin kuuma. Voi ottaa koiratkin mukaan autoon ja päästään reissaamaan. Zaza on nyt viikon "orpo", eli mun ja Henkan hoidettavissa kun Jenny on isosena riparileirillä. Vähän Zaza vaikuttaa surulliselta ja käy välillä aina ulko-ovella kuuntelemassa hissin ääniä, odottaen Jennyä kotiin. Täytyy varmaan viedä se illalla uimaan, saa mielekästä tekemistä ja unohtuu ikävä ainakin siksi hetkeksi.

Laiskotellen laulattaa

2006-06-26T14:10:00.000+03:00

Kesäkin sitten taittui loppu puolelle mittumaarina :)
Vaikka toisethan sanovat, että juhannuksesta se kesä vasta alkaa...
Ilmat on kyllä hellitelleet, mutta onneksi hieman lämpötilat laskivatkin siedettävimmiksi. Meillä nimittäin tää asunto kuumenee sietämättömän kuumaksi aurinkoisina päivinä. Siinä meinasi olla yhtä tuskaa jo koirienkin kanssa, kun oli niin lämmintä sisällä, autossa kuumaa ja ei oikein tiennyt mihin päin itsensä pistää. Lenkkeilytkin piti jättää illan myöhäisempiin tunteihin. Liika on liikaa!!
Ei me oikeastaan olla tehty yhtään mitään erikoista, laiskotellaan vaan. Donnan juoksut on lopuillaan ja ehkä se rauhoittaa Sylviankin pääkopan, on meinaten ihmetellyt Donnan peräpäätä ja sen tuoksuja kohta kolmisen viikkoa. On se sellanen hömpsöpömpsö. Tuli noista tuoksuista mieleeni kun yhtenä päivänä Sylvian nukkuessa Jennyn huoneessa, Donnalta pääsi tuhnu keittiössä. Kauhea lemppa tulikin ja Sylvia heräsi siihen ja tuli kuono pitkänä kirsu täristen keittiöön ja haahuili hölmön näköisenä, että mikä tämä on, mistä tämä haju tuli. Nauroin vedet silmissä sitä. Vielä kun sillä on taas jo tuo "otsatukka" venähtänyt ja on silleenkin hölmön, vähän räjähtäneen näköinen.

Ylläni sininen taivaan katto
allani tuoksuva apilamatto.
Oisko onnea suurempaa
kuin päivänpaisteessa lekottaa.
Ihan laiskana,
kiirettä vailla
apilan kukkien lailla.

Runo; Telma Andersson

KesäKesäKesä

2006-06-15T21:13:00.000+03:00

Hengissä ollaan joten kuten. Koirien sihteeri on sairastellut ja laboratoriokokeet/lääkärinvastaanotot ja tulosten odotus on vienyt fiilarit kauneista kesäpäivistä huolimatta hiukkasen down :(
Koiruudet voivat sen sijaan loistavasti ja ilman niitä päivät olisivatkin synkkiä. Sylvialla tuli 8.6 kymmenen kuukautta täyteen ja kuvittelee nyt olevansa koko lauman pomo. On yrittänyt haastaa jopa Zazan kanssa riitaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Donnan kanssa se myös kokeili matsia niin, että nurmikko tärisi, mutta alakynteen jäi ja ymmärsi onneksi alistua.Ei Sylvialle voi kuin nauraa ja onneksi nauru pidentää ikää!
Donna on asettunut meille ilman mitään vaikeuksia. On kuin olisi ikänsä asustellut meillä ja on niin kiltti ja tottelevainen. Kauhean kade ja huomionkipeä se on. Aina on rapsuteltava sitä ja Sylviaa yhtäaikaa. Zaza ja Donna ovat edelleen toisilleen kuin ilmaa ja toivottavasti se jatkuukin niin. Zazan maailma muuttui koulujen päätyttyä kun emäntänsä lähti vuorotöihin kesäksi. Se osoittaa mieltään ja näyttelee loukkaantunutta Jennyn yövuorojen jälkeen, ei meinaa suostua aamuisin lähtemään edes ulos kun on yöksi "hylätty". Tällaiseen tasaiseen tahtiin meitin koiralauma täällä elelee, eipä oikein mitään erikoista ole kerrottavana. Asuinpaikkamme on kyllä näin kesällä mitä ihanin. Iltapissillä koirat pääsee usein ihmettelemään siilimammaa (en kyllä tiedä vaikka olisi pappa)ja aamuisin pitää peljättää pupujussi pihasta pöpelikköön. Sen jälkeen astellaankin lähimetsään kuuntelemaan lintujen valtavaa konserttia, josta erottuu palokärjen varoittava hyökkäily. Sillä on poikaset jossain lähellä ja on aika hurjana meille kun sitä polkua edetään. Herttaiset oravanpoikaset ovat tosi itsemurhakandidaatteja, ne eivät oikein meinaa ymmärtää koiria pelätä.
Tässä tällä kertaa: Avara luonto, Salo :)

Helluntaita

2006-06-04T19:01:00.000+03:00

Tuijotusta ennen sukellusta
Vietettiin taas päivää veden partaalla Somerolla. Oli tarkoitus ja toive saada koolle sekarotuisia koiria omistajineen, mutta pettymyksekseni yleisökato oli melkoinen.Paikalle ilmestyi ainoastaan kaksi seropia perheensä kanssa. Aivan uusia tuttavuuksia, 8 vuotias Aura ja vain 3 kuinen Oora. Mukaan kutsuttiin joukon vahvistukseksi Kössi-kultsu ja kihara Ulpu. Koirat tulivat hyvin kaikki toimeen keskenään ja menoa ja vesileikkejä riitti. Sylvia kävi ihan oikeesti uimassakin Zazan perässä, mutta yllätyskin sille tuli. Laiturilta ei nimittäin hypätä veteen niinkuin maankamaralla hypitään joltain penkkaalta. Pienoinen paniikki sille sen jälkeen tuli ja kun saatiin ongittua se ylös, ajattelinkin, että jääköhän kammo... Mutta katin kontit, niin se jatkoi vedessä räpiköintiään, Onneksi!
Pieni suloinen Oora jaksoi urhoollisesti isojen mukana koko päivän. Tässä alkututustumista meidän tyttöihin.

Ja tässä kaikki jonkun kepin pyydystysleikissä

Saatiin tosi mukava sää helluntaiksi. Kyllä kelpasi meidän ulkoilla ja koirien räpiköidä vedessä. Sen verran se vei puhtia, etten jaksanutkaan lähteä Donnan kanssa haku-treenejä katsomaan vaikka se olisi sen ansainnut, kun oli päivän kotona Henkan kanssa. No, he olivat käyneet kaupungilla tepastelemassa, eikä Donna vaikuttanut yhtään loukkaantuneelta vaikkei mukaan tähän retkeen päässytkään :)

Koiramainen viikonloppu

2006-05-29T09:34:00.000+03:00

Nyt meni koko viikonloppu koiratouhuissa niin ettei kotona ehtinyt pyykki- ja tiskikonetta käyttämään. Jihuu, olkoon pyykit ja kipot ja kapot!! Setä sai vihdoinkin laitettua koirienkuljetusvälineen kuntoon ja katsastus-setäkin löi leiman rekisteriotteeseen. Taas päästään koirien kanssa liikkeelle ja bensaa palaa.... Lauantaina tosiaan lähdettiin Sylvian ja Donnan kanssa heti koeajolle Kiikalaan treffaamaan Sylvian koirakavereita. Zaza jäi kotiin lepäämään emäntänsä kanssa. Emännän vanhentumisen (18v) aiheuttamaa väsymystä :))
Tosiaan matkattiin Kiikalaan Johannislundin metsämaastoon ja treffattiin siellä Kössi, Ulpu ja Helmi. Donna ei ollut näitä ennen tavannut ja hiukan siinä oli sellaista sähköä Helmin kanssa, mutta ei mitään yhteenottoja. Donna on niin epävarma, ilmeisesti ei ole niin kauheasti ollut muiden koirien kanssa tekemisissä. Sylvia sen sijaan painoi kuin "rasvattu salama" pitkin näreikköä. Tähtireportterin oli vaikea pysyä mukana ja ikuistaa sitä menoa, mutta muutamat otokset sateisesta metsälenkistä sentään saatiin ikuistettua.
Vihreät valot ovat syttyneet ja kaupinkilaisneidot ovat starttaamassa vapauteen kohti Kiikalan mäntymetsiä...
Sylvia sai hyvän lähdön ja valtavan alkukiihdytyksen jälkeen on jo ensimmäisessä kaarteessa, Donnan jäädessä lähtöruutuun...
Tässä koko konkkaronkka tulossa maaliin Sylvian johdolla. Kössimies Kössin kone on hyytynyt vai liekö syynä herrasmiehen tavoin luovutusvoitto hurmaaville naisille. Ulpu seurasi kisaa varikolta käsin, pumppuvikansa takia

Eilinen menikin sitten Piikkiössä ryhmänäyttelyssä ja niin jäi Muurlan mätsärit väliin. Illalla oltiin vielä Donnan kanssa katselemassa kentällä Helmin Toko-harkkoja ja sen jälkeen matkasimme taas Kiikalaan talleille. Hevosista Donna ei piittaa mitään ja Helminkin kanssa piti hauskaa, kun olivat kahdestaan. Ei mitään jurinoita, eikä irvistelyjä.

Kuin uitettu koira ....

2006-05-27T22:41:00.000+03:00

Tältä näyttää parrakas ystävämme Sylvia, sadepäivän metsälenkin jälkeen.
Lisää tarinaa ja kuvia metsässä riekkumisesta myöhemmin. Nyt ollaan kaikki lopen uupuneita (koirat sikeässä unessa jo)ja painun nukkumaan. Huomenna Piikkiöön ryhmänäyttelyyn turistina.

Kuninkaalliset :)

2006-05-23T14:41:00.000+03:00

Tällaisena sadepäivänä tämä koirien "sihteeri" oikein tuntee elävänsä. Nautin suunnattomasti sateesta ja metsässä rämpimisestä kesäsateessa. Sylvian turkki vaan kastuessaan haisee todella ulvolle, oikein koiralle. Sillä ei ole sellaista rasvakerrosta suojaamassa turkkia kuin esim. Zazalla, niin se kastuu ilmeisesti niin ihoa myöten ja siitä se haju syntyy...
Päivällä nauroin tätä kolmikkoa, jakaessani possunkorva-välipalaa. Kaikki kolme istuivat rivissä vierekkäin killittämässä mua. Jotenkin mulle tuli mieleen, että kun Zaza on aina ollut meidän Prinsessa, niin onko Donna sitten Kuningatar. Ei sillä, että se olisi ylempi arvoinen laumassamme, mutta onhan sen olemus ylevä jo pystyjen korvienkin ansiosta. Sitten ajattelin, että mikähän Sylvia olisi tällaisessa hovissa ja mieleen tuli hovipalvelija. Se kun on nykyään joka paikassa ja koko ajan. Herkeämättä seuraa Donnaa ja nuolee toisen suupieliä ja palvoo. Donnan kääntyessä sitä kohti se on nöyrä ja alistuva. Noin kuvainnollisesti melkeinpä niiaa.
Eilen illalla Zaza&Jenny olivat harrasteporukan kanssa Sanna Ahtinevan johdolla kokeilemassa jälkeä. Jälleen se oli oivaltanut jujun aika hienosti heti. Toisten koirien ollessa vuorossa Zaza oli laitettu Sannan autoon, hänen koiransa boksiin. Taas tuli osoitettua, miten cool se on tilanteesta kuin tilanteesta. Vieras auto ja vieraan koiran boksi, mutta Zazapa oli heittänyt itsensä selälleen sinne nukkumaan ja loikoili siellä jalat kohti auton kattoa kun sen vuoro koitti. Ei siis mitään suorituspaineita jäljen suhteen...treenatkaa te, mä otan sillä välin nokoset!!
Meidän Prinsessa :))

Voi tätä juhlaa!

2006-05-21T17:28:00.000+03:00

Suomi ja Suomen Lordi meni ja räväytti sitten voittamalla euroviisut. Upeeta mahtavaa!!! Ja Leijonat pelaa parhaillaan pronssista. Meillä oli Sylvian kanssa eilen taas muutenkin juhlaa. Saatiin autoa lainaksi ja niin me heti porhallettiin maalle Kiikalaan. Tavattiin myös bordercollie Helmi ja olisi ollut kiva antaa riehua koirien vapaana pihalla. Mutta ei sitä arvannut, mummin kukkapenkit olisi saattaneet kovastikin kärsiä tyttöjen menosta. Sain Tanjalta jotain sellaista linimenttiä (tai mahtaiskos paremminkin olla haavaspraytä) tuohon Sylvian kylkeen. Haisee kamalalle, kuin kärpäsmyrkky, mutta on siitä hyvä, ettei Sylvia nuole enää yhtään sitä haavaa.
Kummasti se ensin vähäpätöisen näköinen naarmu levisi ja aukesi, on nyt sellainen kahden euron kolikon kokoinen laikku kyljessä. Taitaa jäädä karvattomaksi koko kohta. No, kunhan nyt kuitenki alkaisi kuivua ja kasvamaan umpeen...
Sylvia osoittaa mieltään Donnasta pissailemalla pitkin asuntoa. Hemmetti sentään mistä yks pieni piski niin paljon ureaa saa puristettuakin. Tuli kyllä mieleen, että voisko olla kiiman jälkeen iskenyt virtsatulehduskin. Tätä ei voi kauaa pitkittää, jos tämä tulva jatkuu, vaan on vietävä pissanäyte lääkärille.
Muuten meillä menee ihan hyvin. Kaikki kolme koiraa olelevat sulassa sovussa saman katon alla. Mitään valtataisteluja ei ole vieläkään ilmennyt. Se alku väärinkäsitys oli harmillinen, mutta täysin Sylvian ymmärtämättömyyttä.
HARD ROCK HALLELUJAH!!!

Mikä, mikä kummajainen?

2006-05-18T08:16:00.000+03:00

Äitee sitte taas hurahti päästään, (ellei jo syntymästään hiukan kaheli) ja toi kotiin uuden koiran, Donnan, maanantaina. Päivät on mennyt uuden tulokkaan ja meidän tyttöjen toisiinsa tutustuttamisen merkeissä. Zaza näyttäisi keskisormea jos osaisi, sen ilme on totaalisesti EVVK. Eniten jännitinkin aikuisten narttujen kohtaamista, mutta se meni ongelmitta. Mutta meidän juniori...Sepä ei osaa oikein ymmärtää, ettei kaikki koirat halua leikkiä sen kanssa ja oli liian tuttavallinen heti. Donna irvisteli ja varoitti ja kun kakara ei uskonut, niin ehtisi napata Sylviaa kyljestä. Nyt on tytöllä pipi. Olen putsaillut sitä Betadinella, mutta se ylettyy sitä nuolemaan, joten lopetin sen ja seuraan nyt vaan ettei pääse tulehtumaan. Mutta ei tuo Sylvia mitään usko, se kun on hömpsö-pömpsö. Tämän tästä se haastaa Donnaa leikkiin ja on jumalattoman kiinnostunut ja taas tulee äiteen luo kiahnaamaan, että äitee hei mikä toi on, jääkö se tänne oikein asumaan!? Lapsellinen ja hiukan kade, jatkuvasti se ujuttaa myös itsensä keittiöön Donnan pedille ja ilme on ystävyyttä anova. Niin hellyttävä, äiteen pikku Muru. Kuitenkin pidän nyt siitä kiinni, että Donnan on saatava olla rauhassa, koska onhan sillä stressiä uuteen paikkaan tulon johdosta. Nuo hellyttely-tilanteet onkin nyt vaikeimpia, koska Donna on myös hyvin hellyyden kipeä ja tarviikin nyt PALJON sitä. Silloin syntyy ne vaaratilanteet kun Sylvia tulee siihen hösäämään, Donna irvistelee ja murisee...
Mitenkään agressiivinen se ei tosiaankaan ole, mutta tää nyt on tällaista uuden oppimista kaikille meille. Donna on kaksi viikkoa meillä koeajalla ja jos se yhteinen sävel löytyy, se saa jäädä meille. Jenny ulkoiluttaa tietysti Zazan ja meikä kulkee näiden kahden kanssa. Se sujuu hienosti, koska Donna kävelee rauhallisesti rinnalla niin Sylvia voipi siinä vapaasti mennä pomppaloikkaa haisujen perässä oikeassa kädessä.
Näin yllättäviä käänteitä täällä Rappumäessä tällä kertaa...

Tässä se kummajainen...
Belgianpaimenkoira, malinois Donna
Kuvan copyright Hanne Piirainen

Äitienpäivää

2006-05-14T20:05:00.000+03:00

Me ollaan taas Sylvian kanssa ajeltu koko päivä. Käytiin mummia tervehtimässä äitienpäivän johdosta ja Vuohensaaressa joutsenia bongaamassa.Se on kyllä ihanaa kun Sylvia tykkää niin olla autossa, se on oikea reissu-koira. Poikkesin myös vene-telakalla ja kun sen siellä jätin autoon, niin onnellisena veteli sikeitä takapenkillä sen aikaa.Muuten sitä virtaa on kyllä alkanut taas juoksujen päättyessä löytymään. Oma iloinen Sylvia on löytynyt!! Zaza saa kyytiä ja painivat välillä niin, että talo tömisee. Myöskin kaikki pieni ulottuville jäänyt tavara saa kokea Sylvian purukaluston voiman. Viimeisempänä vihreä tussi-kynä, joka oli sitten vuotanut kuiviin lattialle. Heh ja osa Sylvian etutassuihin, ne on ihan vihreät.
Muistaisin, että joillakin nartuilla alkaa ensimmäisen kiiman jälkeen se varsinainen murkku-ikä. Saas nähdä miten se menee tämän piskin kohdalla. Jotakin epävarmuutta olen siinä jo huomannut...esim.telakalla yhtenä päivänä käydessämme, Sylvia pelkäsi yhtä haalaripukuista miestä ja ei sitten millään mennyt morjenstamaan tätä vaikka toinen kuinka kutsui.
Eilen olin Paraisilla ryhmänäyttelyssä turistina. Ei sitten voinut kylmempää ja tuulisempaa päivää osua. Siellä värjöttelin varpaat sinisenä ja nyt kaikkia niveliä kolottaa ja kurkku on karhea. Varmasti tulen kipeäksi. Muuten olisi ollut kiva päivä, kiva nähdä kauniita koiria ja tavata ihmisiä.Se on kyllä hienoa miten pieni kerho yksin taas rakensi toimivan hyvin tehdyn näyttelyn. Hatunnosto Par-hau:lle!!! Tuliaisiksi koirat saivat possunkorvia ja Sylvia sellaisen narupallon. Se riehaantui siitä tyystin, ainakin tunnin se heitteli sitä ja tappoi ja murisi. Tänään se onkin jo aika kärsineen näköinen koko lelu. Mikään ei oikein Sylvialla kestä, se tekee sylppyä kaikista leluistaan heti.
Lelun "tappajakoira".

Kaikille äideille, hyvä me!!

Juniori

2006-05-09T11:50:00.001+03:00

Sylvia yhdessä lempipuuhistaan,
nenä maassa, myyräjahdissa..

Eilen tuli sitten Sylvia junnu-ikään eli yhdeksän kuukautta.
Äiteen ripakinttu.
Päivässä ei oikein mitään sen erikoisempaa ollut.
Sylvialla oli kynsienleikkuu ja illalla jalkakarvojen selvittelyä.
Kyllä ne olikin takussa ja tikuissa lauantaisen retkemme ansiosta.
Zaza sen sijaan yllätti kotikatsomon. Päivällä kun olin Sylvian kanssa ulkona, oli Zaza kussut eteiseen. Kyllä, luit aivan oikein! Käsittämätöntä, mikä mielenosoitus se oli. Muuta syytä en keksi, koska se oli aamulla ihan normaalisti käynyt ulkona.
Muutenkin Zaza on pelleillyt... Lauantaina agility-harkoissa se oli saanut hepulikohtauksen ja singahtanut ominpäin radan läpi ym. pelleilyä.
Onkohan sillä viiden vuoden ikäkriisi menossa =))

Kevätretki luonnossa

2006-05-07T14:34:00.000+03:00

Eilen suunnattiin Sylvian kanssa laina-auton nokka kohti Someroa. Käytiin tsekkaamassa Iso-Valkeella miten siellä on kevät jo edistynyt. Melkoinen kuhina siellä olikin jo. Vesilinnut pitivät soidintaan ja sammakot kurnuttivat.Oltiin siellä luonnon keskellä monen monta tuntia ja kyllä Sylvialla riitti ihmettelemistä. Onhan sen ensimmäinen kesä alkamassa. Tassuja kutittelevat muurahaisetkin oli sille niin ihmeellisiä ja perhosten perään teki mieli ampaista, mutta hihna rajoitti. Eihän siellä voinut vapaaksi laskea kirmaamaan, kun linnuilla on pesimisaika. Veteenkin tutustuttiin ja ensin Sylvia kokeili varovasti etutassullaan vettä ja ravisti sitä, ihan kuin kissa. Sitten kun äitee meni rantaveteen kahlailemaan, niin jo uskaltautui Sylviakin kahlailemaan ja kaivamaan keppejä ja oksia rantavedestä. Vesi oli kyllä jumalattoman kylmää, korkeintaan viisi asteista. Uimaan en olisi sitä vielä laskenutkaan jos vaikka olisi halunnutkin.
Makkaran paistossa Sylvia oli innokkaana tietenkin mukana ja tottahan toki sillä oli omat eväät matkassa. Sorsakin tuli ihan rantaan meitä tervehtimään kesken grillaamisen ja silloin Sylvia oli sanan varsinaisessa merkityksessä ns.hoo-moilasena. Se vain tuijotti jähmettyneenä.
Olikohan se sitten sitä seisojan seisomista linnulle :)
Päivä oli todella hieno ja rentouttava. Lämpötila oli +23 asteessa, mutta ei se siellä järven rannalla niin kuumalta tuntunut. Voin paljastaa, että illalla oli niin pieni retki-koira kuin emäntänsäkin tavallisen puhki ja uni maittoi...
Laitan alle muutaman kuvan retkestämme. Näet kuvan suurempana klikkaamalla sitä.

Mom, mitä sä sen kameran kans nyt heilut??
Nää makkarat tuoksuu jo ihanan herkullisesti valmeilta.
Mulla on iiiso nälkä. Hei, come on!!!

No, ei sit...
Ihailenpa sitten vaan kaunista järvimaisemaa makkaraa ootellessa.
Mutta, mikäs se sieltä tulee? Ja aivan meitä kohti...

Ai, sorsa vai, aha? Älä nyt äitee vaahtoo.
Kun ei sitä pullaa ole mukana sorsille,
niin sitä ei sitten oo...
Ja makkarat kyllä syödään ite!!

Nyt otti ohraleipä ..

2006-05-05T14:37:00.000+03:00

Nyt se on kesä!! (ainakin melkein)
Mittarilukemat on jo mukavia, joten mikäs on siivotulla parvekkeella naatiskella päiväkahveesta ja ihailla orvokkeja.Pakko oli jo muutamia istuttaa, mutta malttaa mielensä varsinaisten kesäkukkien suhteen. Jos se halla kuitenkin vielä tulee ja panee.. Ihanasti se luontokin siitä taas jo herää, pihakoivut on ihan hetkessä auenneet hiirenkorville. Niin, sinne parvekkeelle mä sitten päivällä unohduin kahvikuppini ja voileipieni kanssa. Ostin sellaisen helskutin hyvän Ison talon Ohraleivän ja tein siitä pari leipää itselleni. Kun palasin parvekkeelta keittiöön, ihmettelin miten se leipäpussi voi olla lattialla.Ja samassa syy selvisi, Sylvia oli pöydän alla se limppu etutassujen välissä ja närysti sitä. Mun ohraleipäni meni parempiin suihin. Eihän se sitä ehtinyt kaikkea syödä, muttei siitä enää ole ihmisille, sen verran räätynyt oli koko leipä. No, murennan sen koirien huomisen ruuan joukkoon, tänään en enää mitään ohraleipää ainakaan Sylvialle anna kun en saa sitä itsekään.
Mitenköhän saisi Sylvialta tuon varastelun työpöydältä kitkettyä pois,
lataanko hiirenmällejä siihen??
Eilen illalla oltiin ajelulla Sylvian kanssa. Meillä oli laina auto ja voi, että Sylvia tykkää olla autossa. Sillä ei ole mitään kiirettä sieltä pois, se vaan makoilisi siellä vaikka auton sammuttaakin. Kun nyt saataisiin se oma kulkuneuvo joskus katsastettua, että päästäisiin taas paremmin liikkeelle (jotenki tylsää aina lainata kaverin autoa). Päästäisiin uimaan ja kentälle ja vaikka mihin....
Tähtireportteri otti eilen muutamat uudet räpsäisyt Sylviasta. Toivottavasti (toivossa on hyvä elää Ü) Kuopus suostuu niitä tänään vielä sivuille päivittelemään, niin pääsisitte näkemään miltei kaljun koiran.
Tässä esimakua kaljusta leipävarkaasta

Hepskukkuu !!!

2006-05-02T12:22:00.000+03:00

Se on sitten toukokuu ja vappu, tuo suuri kevään juhla takanapäin.
Meilläpä ei sitä sen kummemmin julittu.
Aattona oltiin maalla ja grillattiin kyrsää ja juotiin simaa.
Pidettiin ns. kesäkauden/grillikauden avajaiset. Vaikka ilmat suosivatkin, niin oli se tuuli hitonmoinen. Välillä nosti ilmaan sellaisia pöly ja hiekkapyörteitä, että silmissä kirveli. Siellä olisi oiva tilaisuus juoksuttaa koiria vapaana, muttei se nyt sitten onnistunut kun on koirien irtipitokielto kaikkialla. Niinpä Zazan ja Sylvian oli tyytyminen vaan liekassa olemiseen vaahterassa.Sylvialla on siinä vielä oppimista, ettei hauku ja voihki ihmisten perään vaan nauttii siitä pihalla olemisesta niinkuin Zazakin.
Sylvia on nyt sitten heittänyt talviturkkinsa veks. Ei-ei, ei se ole uimaan pulahtanut vaan äitee sai sen vihdoinkin nypittyä ja nyt on loputkin ajettu koneella. Enää on kulmakarvojen ja parran muotoilua. Tällä hetkellä se muistuttaa snautseria suuresti. Ajattelin kyllä ottaa vielä pienemmäksi sen parran ja kulmat ja tehdä siitä omannäköisensä, ei se ole mikään snautseri, vaan Sylvia =)
Sylvia mököttää kaiket päivät, ei ole ollenkaan oma itsensä. Se on apaattinen noista juoksuista, mutta ehkä parempi niin. Voishan se olla levotonkin ja haikailla miesten perään...
Sylvia on taas saanut uuden lempinimen, se on Mökömökö.

Verta, hikeä ja ...

2006-04-26T13:03:00.000+03:00

No, ei sentään kyyneleitä :)
Eilen iltapäivällä mä sitten aloitin toden teolla sen Sylvian nyppimisen. Toinen kylki tuli nypittyä ja se makasikin levollisena kyljellään. Mutta toisen kyljen ja niskakarvojen kohdalla alkoikin kamppailu. Totesin, että sen mustien kohtien karva on tosi kypsää ja irtosi helpolla, mutta ne harmaat kohdat on tiukassa.Eli ne ei ole nypittävissä. Niin sekarotuinen kun Sylvia onkin, on se myös sekaturkkinen .. siinä on niin kahdenlaatuista turkkia.Eli nyt loput kyllä ajellaan koneella alas ja katotaan mikä se turkki sitten aikuisena ja lähinnä ensi syksynä on. Siinä kun sitten lattianrajassa "köllittiin" niin samalla tulin tutkineeksi tytön pimperoa ja kas, se oli turvoksissa. Illalla sitten jo sai huomata vuotavankin muutamia haaleita tippoja, joten Sylvia on aloittanut ensimmäiset juoksunsa!! Se on nyt Iso tyttö jo .. ja onhan se jo reilut 8½ kuukautta vanha. Huvittaa vaan se kun just koirapuistossa sunnuntaina koikkeripoika ja mustaterrieri-pappa olivat jumalattoman kiinnostuneita Viuhtista eivätkä ollenkaan Sylviasta. Siinä jo epäiltiin, että tekeekö Viuhti(½v) jo juoksuja kun pojat niin kiinnostuivat.
Onhan Sylvia jo kauan käytöksellään osoittanut, että valtavat mullistukset ovat käynnissä elimistössä ja hormonitoiminnassa.Sen kuulo on ollut hyvin valikoivaa. Sekä metsässä kun olen tehnyt muutaman lyhyen jäljen ja on ollut tarkoitus seurata jälkeä, niin se on hillunut vaan pupunjälkien ja lentoon lähtevien lintujen yms.perään.Nyt sitten pitää ottaa vähän hillitymmin sen kanssa kolme viikkoa, koska tuntuu olevan vähän hämillään ja alakuloinen jo tänään. Remmilenkkejä ja leikkimistä, aivan turha nyt niin paljon siltä vaatiakaan.
Kokeilenpa laittaa tähän kuvan karvakorvasta ennen trimmausta.En tiedä onnistuuko.
Klikkaa tästä

Keeevääät toi keevääät toiiii - lallallaa

2006-04-25T12:38:00.000+03:00

Nysse o sitte tullu, se Kevät!
On ollut ihania kevätpäiviä ja me ollaankin ulkoiltu oikein urakalla. Ollaan puistoiltukkin päivittäin ja tavattu flatti Viuhtia. Puistossa vaan on ikävä kyllä saanut huomata, että Sylvia kukkoilee aika julmasti toisille koirille. Saablarin pikku-rakki kun kuvittelee itsestään liikoja! Viuhtikin saa välillä kyytiä vaikka parhaimpia kavereita ovatkin.Sylvialla on nyt niin pöhkö vaihe menossa, oikea murkku-ikä, mutta juoksuja se ei vaan vielä ole aloittanut...
Sen turkille en sitten ole saanut tehtyä, en sitten mitään.Eli on vieläkin nyppimättä.
Yritin houkutella erästä snaku-ihmistä puistossa jos hän ottaisi Sylvian käsittelyyn, mutta eipä tuo oikein lämmennyt asialle. Väitti että entisenä snakun omistajana osaan tehdä sen itsekin. Niinhän mä osaankin, mutta kun en mä viitsi :))
Zaza lähti jo eilen yökylään Hannan luo ja Sylvia haikaili sen perään illalla ja aamullakin aloitti ikävissään levottoman liikehdinnän jo kukon laulun aikaan. Nyt kuitenkin nukkuu rauhallisena kun käytiin aamupäivällä kaupungilla.Pitää muuten kertoa, että se osaa jo ihan hienosti käyttäytyä hihnassa ja vastaantulijatkaan ei enää niin kauheasti kiinnosta. Hyvä Minä!
Viime lauantaisista Zazan agilityharkoistakin on tulossa kuvia sivuille lähi päivinä. Saapas (heh, kumijalkine).. Siis saapas nähdä miten se agility sujuu sitten kun siirtyvät hallilta ulos harjoittelemaan. Zaza kun on lintukoira ja nuuskuttelija, jaksaako samalla tavalla keskittyä. Tähän asti on mennyt hienosti ja se on edistynyt mielestäni vauhdilla. Ottaen huomioon, että Zaza ja Jenny aloittivat vasta viime syksynä harrastuksen.

Aamujumppaa, Aamujumppaa

2006-04-17T12:02:00.000+03:00

Nyt munt väkisinki naurutta nii kauhhia pal, meinate toi otsikko KOIRAN ELÄMÄÄ.
Koska nyt aionkin kertoa omista aamuhetkistäni tuon nuorikon kanssa. Tässä on eletty taas aamujen aamuja hänen kanssaan. Aamusella kun saa silmänsä auki niin iloinen pörriäinen on vastaanottamassa ja ennenkuin kerkiät ne hyvät huomenet sanoa on koirien vesikuppi siinä riemussa nurin keittiön lattialla.Ei muuta kuin nopeasti kluuttuamaan isolla pyyhkeellä vettä pois ennenkuin se kerkiää kaapiston ja jalkalistojen alle.
Siinä samassa pyyhettä kiertäessä kuivaksi huomaatkin, että parvekeharja on jäänyt yöksi Sylvian ulottuville eikä siivouskomeroon. Koko eteinen ja Jennyn huone on täynnä puusilppua ja punaisia muovi-harjaksia.No, kahvi tippumaan ja konttaamaan ja keräämään harjan jäänteitä irti villamatosta.Zazan seuratessa touhua Jennyn sängyn alta. Se ressukka ottaa, rauhaa ja siisteyttä rakastavana, aina niin itseensä tuon tuholaisen touhut. Muistaisipa vaan omaa nuoruuttaan :) Voin muuten kertoa, että niitä harjaksia on paljon kun ne kaikki on erilleen harjasta revitty!! Siinä välissä Sylvia ilmoittaakin, että on kova nälkä ja kun ei Yrjölän puuroa ole tällä kertaa valmiina, laitankin mikroon sille nopeasti kaurapuuron kypsymään.Ja...kuinkas ollakaan, sehän kiehahtaa puolestaan yli astian, edelleen kontatessani Jennyn huoneessa mumisten painokelvotonta tekstiä. Puhdistaessani mikroaaltouunia, Sylvia kyökkii harjan osasia ja tietenkin taas sinne matolle, jonka juuri olin saanut sylpystä puhdistettua...
Huh, huh! No, onneksi nämä on tietysti niitä huippuaamuja, muttei niin kauhean harvinaisiakaan. Kun kaikki on siivottu niin voikin taas jo alkaa alusta. Kummallakin koiralla kun on karvanajo ja kyllä sitä kuraa ja hiekkaakin aivan mukavasti tällä sakilla sisään kulkeutuu.
Ulkona satelee oikein reippaasti ja mä kyllä nautin myös sateesta. Se puhdistaa ja herättää luonnon kevääseen. Nyt aionkin hakea oikein kumpparit jalkaani ja lähteä Sylvian kanssa metsään rämpimään. Eilen saatiin onneksi nauttia auringosta ja kauniista pääsiäispäivästä. Parvekkella istuessani näin ensimmäisen kurkiaurankin kiertelevän Halikon lahdelle päin.
SE ON KEVÄT!

Lankalauantai

2006-04-15T12:52:00.000+03:00

Tuo 'Lankalaunatai' nimitys tulee jostain vanhan ajan tavasta, juuri tänä lauantaina ennen pääsiäispäivää oli tapana pestä kaikki talven aikana kerätyt langat tms. Täällä pyykkikone sen sijaan pyörittää päiväpeitettä, johon oli yöllä liiskattu banaani. Sylvia oli taas päättänyt yöllä maistella vähän hedelmää. Pääsiäisaika on täällä meillä ollut joka päivä nimensä mukainen.
Kiirastorstaina otin Sylvian käsittelyyn ja avoin kaikki takut ja ajattelin nyppiä sen turkin. Se oli varsinainen kiirastuli Sylvialle, se ajatteli päästä pois pinteestä itkemällä surkeasti, mutta eipäs tehonnutkaan. Välillä se esitti tukehtuvaa ja korisi ihmeellisesti, yritti jopa purrakin. Heh, tällainen on sitten koira jolle vaan pehmoillaan ja annetaan sen kasvaa ns.pellossa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että meikäläisen ranne ei sitä nyppimistä kestä, joten suunnittelen koneen ostamista. Siinä on vaan se varjopuoli, että jos tota turkkia alkaa koneella ajelemaan, ei se tule koskaan olemaan kunnon turkissa vaan sen turkin laatu pehmenee entuudestaan. Noh, katson tilannetta uudelleen pyhien jälkeen ja annan ranteeni levätä. Eilinen pitkäperjantai oli kyllä nimensä veroinen. Oltiin Sylvian kanssa kahdestaan koko päivä vaan kotosalla, kun ei sitä kulkuneuvoa ole sitten vieläkään käytössä. Illalla piti kirjoittaa tänne blogiinkin, mutta aloin yrittämään liittää tänne kuvaa ja se ei sitten onnistunut mitenkään. Yht'äkkiä huomasin kamppailleeni monta PITKÄÄ tuntia tään kanssa. Eikä muuten onnistu vieläkään. En ymmärrä?? Kyllä se vaan ennen luonnisti.
Että, tällaista täällä näin lankalauantaina. Nyt lähdetään ulos tuonne harmauteen ja kuraan. Pitänee varmaan kokeilla vähän tottelevaisuusliikeitäkin pihalla. Kyllä niitä vissiin pitäisi treenata muuallakin kuin keittiössä ;o))

Kun se kuva nyt ei tähän ilmesty, useista yrityksistä huolimatta, niin on tähän tyytyminen:

Kirjava oot,
niin
värikäs,
oi pääsiäismuna!
-Kari peitsamo

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!

Pieni hiiri vaiko Iso Rotta

2006-04-01T11:37:00.000+03:00

Nythän se alkaa vaikuttaa jo lupaavammalta tuo kevään edistyminen. Vettä ja räntää ollaan saatu vuoronperään ja sehän se parhaiten roudan sulattaa. Joten taitaa se kevät ja kesä sieltä tulla aikaisemmin kuin juhannuksena. Kyllä se vaan pitkä ja kauhea se pakkaskausi olikin...
Meillä täällä Sylvia alkaa antamaan ensimmäisiä merkkejä ilmeisesti murkku-iästään.
Kiltti se on ja tottelevainen, eikä ole mitään ongelmia sen suhteen.
Mutta se on alkanut askartelemaan luvattomia... ja ÖISIN kun kaikki nukkuvat.
Viimeisen parin viikon aikana, muutamana yönä se on nakerrellut jos jotakin.
Välillä yöllä kuulee unen lävitse sen päiväistä kahinaa, rapinaa ja nakerrusta. Aina ei jaksa nousta katsomaan mitä tapahtuu vaan sitä tyytyy peiton alta antamaan komentoja ja jatkaa nukkumista. Silloin aamusella siivo voi olla melkoinen. Sylpättynä on löytynyt muutamia kirjoja, hiusharjoja ja muuta pientä ja isompaakin (mm. nahkainen lompakko kortteineen) mitä on ylettynyt ottamaan. Puhumattakaan niistä useista kymmenistä metreistä WC-paperia vedettynä rullasta auki, jos vaan on unohtunut kylppärin ovi auki.
Eikä siinä sitten auta aamulla herätessä enää pauhata kun toinen on iloisena vastaanottamassa ja häntä vispaten vieressä avuliaana osallistuu roskien keräämiseen.
Eilen kyllä oli iso rotta ollut asialla kun oltiin Sylvian kanssa ulkoilemassa.
Zaza, joka ei koskaan ole saanut, eikä myöskään ole oleskellut olohuoneessa oli käynyt sillä välin hakemassa kuivatun ruusukimpun sieltä ja puolestaan sylpännyt sen mureniksi Jennyn sänkyyn.
Nykyäänhän olohuoneeseen on porttiteelmys Sylvian takia ja se oli nyt auki, koska eihän Zaza ole ilman porttiakaan koskaan sinne mennyt (?)
Kyllä mun pääsi iso nauru kun tilanteen sisälle tullessa huomasin. Zazaa ei ollut missään vain ruusun terälehdin koristeltu vuode. Kesti tovin ennenkuin sängyn alta kurkisti armoa aneleva ilme.... Ota näiden aivoituksista sitten selvää :))
Tänään olisi mölli agilitykisatkin, mutta vielä ei ole tiedossa osallistuuko Zaza.
Jos, niin siitä seuraavalla kerralla.

Kevät keikkuen tulevi

2006-03-19T19:57:00.000+02:00

Olin jo ajatellut, että kunhan tässä joku päivä tänne kirjoitan niin voin kirjoittaa, että näin se kevät viimein etenee. Taitaapa taas kuitenkin mennä takapakkia. Aamulla tuli vuoroon lunta ja rakeita ja tuuli oli hirmuinen. Ajattelinkin jättää väliin koulutuskentälle menon, mutta lähdettiin kuitenkin kimpassa flatti Viuhtin ja omistajansa kanssa vihdoin "ihmisten ilmoille". Kentälle päästyämme aurinko kuitenkin näyttäytyi ja oli oikein mukava väli lumituiskussa.
Se oli sitten Sylvian ensi kosketus suurempaan koiralaumaan ja ensin se kainosteli peuhuvartissa ja haki turvaa minusta, mutta rohkeni kuitenkin muutamia koiria käydä moikkaamassakin. Se selvästi oudoksuu kaikkia haukkuvia ja räksyttäviä lajitovereitaan.
Siellä sitten oltiin hoomoilasena, niin koira kuin omistajansakin.
Kaikki mitä olin kuvitellut Sylvian osaavan jäi unholaan. Se vain keskittyi hämmästelemään muita koiria ja nuuskutteli taivaalle, sai jotain ilmavainuja pupuista tai mitä lie, mutta ihan muissa maailmoissa oli. Ei tuo suostunut edes näyttämään, että osaa istua käskystä, maahanmenosta puhumattakaan. Mutta muuten olen hyvin tyytyväinen, koska se ei kuitenkaan tempoile hullun lailla muita koiria kohti ja on muutenkin niin kiltti.
Kyllä siitä hyvää tulee kunhan aletaan useammin kentällä käymään, ettei ole niin hämillään.
Ja tietenkin niitä kotiläksyjäkin pitää muistaa tehdä...

Puoli vuotias

2006-02-08T12:17:00.000+02:00

Tänään Sylvia täyttää jo puoli vuotta.
Hänestä on kasvanut hyvin pirtsakka ja sosiaalinen pikkukoira.
Kaikki elävät olennot kiinnostavat, niin ihmiset, koirat, kissat, jyrsijät jne. Hevoset ainoastaan tuottavat jännityksen ja pelon sekaisia tuntemuksia pörriäisessämme.
Kadulla liikkuessamme Sylvia haluaisi tervehtiä kaikki vastaantulijat ja kuvitteleekin luultavasti, että kaikki ovat liikkeellä vain ja ainostaan hänen vuokseen. Tervehtiminen saattaa vaan joistakin ihmisistä tuntua "pelottavalta". Sylvia kun ilmoittaa meille vastaantulijoista häntä heiluen, takajaloilla pomppien ja ähisten. No, pelottavaa Sylviasta tuskin saa tekemälläkään, mutta ehkäpä tuo tapa olisi kitkettävä pois :)
Koirapuistossa olemme poikenneet lähes päivittäin, lukuun ottamatta taas niitä hemmetin kovia pakkaspäiviä. Sylvia alkaa jo mennä mukaan toisten leikkeihin, vaikkei se niin kovin ole kiinnostunut "kontaktilajeista". Se nauttii enemmänkin juoksemisesta toisten perässä tai olla itse jahdattuna, toiset sen perässä. Kotona Zazan kanssa painimatsit jatkuvat ja ääni on sen mukainen.
Kasvanutkin tyttönen on melkoisesti ja kasvukivuiltakaan ei olla säästytty.
Strategiset mitat tänään puolivuotis päivänä:
säkä 52 cm
paino 22 kiloa

Zaza viisi vuotta

2006-02-01T10:03:00.000+02:00

*

Kalliimpi kultaakin
on hyvä toveruus.
Aarrettakin parempi on
hyvä ystävyys.
Näitä elämän helmiä etsi,
pyydä, ei niitä voi ostaa, tahi myydä.

*
Onnea rakas Zaza!

Heippa kaikille

2006-01-22T12:52:00.000+02:00

Ei ole tullut reiluun viikkoon kirjoitettua.
No, nyt korjataan tämä puute ... (jos nyt ylipäätään joku on kuulumisiamme kaivannut)
Eipä meillä mitään sen erikoisempaa ole tapahtunut, ei ole oikein ollut mitään kerrottavaakaan.
Sylvia jatkaa hauskuuttamistamme omilla hömpsötyksillään, mutta ulkona kyllä hymy on hyytynyt näillä keleillä. On paleltu, kiroiltu ja taas kerran paleltu. Talvi ja nämä pakkaset on sietämättömiä. Mittari on tiukasti täällä näyttänyt yli -20 astetta koko viikon päivälläkin. Aurinko kyllä paistaa kauniisti, että sen puoleen olisi mukavat ulkoiluilmat. Sylvia ei kyllä onneksi kovin viluiselta koiranalulta vaikuta niinkuin Zaza, se kyllä loikoilee sujuvasti sängyssä vaikka peiton alla.
Tulisipa se kevät ja kesä pian, tosi pian...
Pitäkäätten itsenne lämpiminä!!!

Perjantai ja 13.päivä...

2006-01-13T17:47:00.000+02:00

Onneksi en ole taikauskoinen. Eikä mitään kummempaa ole sattunut ONNEKSI, vaikka päiväys onkin tuo epäonnen... Liukasta on joka puolella, joten kyllä sitä saa varoa, ettei ole pyllyllään ja koipi tai muu jäsen paketissa. Hitsin vesisade kun sulatti taas kaikki lumet ja sai kaikki tallatut paikat niin jäisiksi. Koirapuistoon ei ole mitään asiaa, se on aivan peilikirkas. Ollaankin käyty autolla vähän matkan päässä metsässä vapaana juoksemassa. Siellä on vielä hiukan luntakin ja osa ihan sulaa, joten tassuissa on pitoa. Eilen olikin oikein huippu päivä, lämpötila +4 astetta ja aurinko porotti täysillä. Hiekkakuopan pohjalle kun ei vielä tuulikaan sopinut, niin oikein tunsi miten kova voima auringolla jo taas on. Oltiin siellä monta tuntia ja koirat jo lopuksi luovuttivatkin ja jopa menivät välillä maate maahan. Sylvia oli aivan märkä kun tuppaa välillä kaatumaan ja kierimään siellä montuilla Zazan vauhdissa. Mikähän tuosta Sylvian turkista loppujen lopuksi tulee, se kun kastuessaan menee ihan kiharalle ?? Yksi ystävä oli mukana ja yritin hänen kamerallaan ottaa koirista, jotain uusia kuvia. En ole mikään taituri kuvaamisessa, eikä kamerakaan huipumpia, mutta jotain uusia otoksia saatiin aikaiseksi.
Viikonlopun mätsärisuunnitelmat on nyt haudattu. Ei siinä ole mitään mieltä lähteä, koska niissä on nyt niin paljon osallistujia Lahden pentunlyn ja Winter Dog Shown lähestyessä.
Me ehdimme kyllä keväämmällä moniin koitoksiin.
Vietämme rauhaisan viikonlopun ja se on luvannut mukavia ulkoilusäitäkin, että kyllä kelpaa.

Mukavaa viikonloppua!

Äiteen Rapu :)

2006-01-10T17:54:00.000+02:00

Sitähän sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Meidän Sylvian kohdalla se ainakin pitää paikkansa.
Mitenköhän monta eri nimeä se päivittäin ja viikottain on saanut.
Kun se karva oikein pörröllään hömpöttelee niin silloin se on ainakin Nasse-setä.
Taas kun meillä on oikein hellä hetki, se on Ruusun nuppu.
Sunnuntaisen mätsäri-debyyttinsä jälkeen se on ollut äidin Rapu.
Ei kilpikonnakaan ole tarpeeksi osuva kuvaamaan sitä menoa.
Kyllä olen sitä naureskellut, mutta ei muuta kuin uutta putkeen.
Ensi viikonloppuna olisi molempina päivinä taas kisat,
sitä voisi vaikka lähteä huvittamaan yleisöä.
Sylvia oli eilisen päivän aivan puhki, katki, poikki. Se nukkui koko päivän ja söikin taas hyvin huonosti. Aamulla herätessäni se kyllä järjesti jo heti yleistä hupia. Oli kantanut ruokakuppinsa eteiseen ja nukkui siinä pää siellä kupissa. Sattumalta vierellä oli vielä pullon mallinen vinkulelu. Jotenkin näin silmissäni vision, niinkuin hurjempikin deegu sammuneena.
Harmittaa, kun edelleenkään ei sitä kameraa ole, se olisi ollut ikuistamisen arvoinen tilanne.

Sylvia 5 kuukautta

2006-01-08T19:11:00.000+02:00

16200 g suloista pörröistä koiraa...
Taas alkaa Sylvian painokin nousta pikkuhiljaa. Tässä oli ihmeellinen vaihe kun se tuntui kasvattavan vain korkeutta eikä painoa tullut juuri nimeksikään. Se kyllä söikin melko huonosti siinä hampaiden vaihtumisen aikoihin. Mutta pääasia, että se on hyvin terve ja reipas pentu.
Tänään lähdettiin aamupäivällä extempore ajelemaan Lietoon mätsäriin. Lähdettiinkin aika tiukalla aikataululla ja moottoritie oli todella liukas, eikä se paikkakaan TSAU-keskus ollut ihan itsestäänselvyys. Matkalla oli ajatuksena vain käydä tutustumassa tähänkin maailmaan ja tavata muita koiria ja koiraihmisiä. Perillä nippanappa ilmoittautumisajan umpeutuessa tuli mieleen ilmoittaa Sylvia mukaan, koska rokotustodistus oli kuitenkin mukana. Siinä vaiheessa ei oikein vielä tajunnut miten valtavasti siellä oli koiria. En olisi pientä pentua ilmoittanut jos olisin hoksannut, että se kestää niin jumalattoman kauan. Pentuja oli 73 kappaletta! Ihan reippaasti Sylvia kulki koirapaljoudessa ja ei mitenkään kammoksunut hälinää ja hulinaa, mutta rajansa kaikella. Reilun kahden tunnin odottelun jälkeen oli vihdoin meidän vuoro ja silloin Sylvia oli jo niin kypsä koko touhuun, että se halusi vain pois. Seisominen ja kaikki muu meni siedettävästi, mutta askeltakaan hän ei ravannut. Olinkin ajatellut, että treenaamattoman pennun käytös kehässä on suurta hupia, että se pomppii ja loikkii minua vasten. Mutta se oli yllätys, että se suorastaan olikin jo siinä vaiheessa paniikissa ja pyrki vain pois kehästä. Tuloksena tietenkin ja odotetusti sininen nauha. Ajattelin, etten mene sinisten kehään häiritsemään muita "kilpikonnan" kanssa, mutta tuttavani, Mysakin omistaja halusi viedä sen sinne ja niin Sylvia kisasi loppuun asti.
Päivä oli todella kiva, vaikka paikalla oli ainoastaan yksi tuttu koira ja ihminen entuudestaan, partacollie Mysak ja hänen omistajansa. Uusia tuttavuuksia tottakai saimme useita reissussa. Niistä mainittakoon mm. Mysakin "pikkuveli" partacollie Gimme, todella suloinen coton de tulear Paavo ja shipperke Topi omistajineen. Mysak oli muuten hienosti isojen sinisten kolmas. Onnea!

Sylvia, olet meille niin rakas ja me olemme niin ylpeitä urheudestasi ja rohkeudestasi.
Ihana pentu!!!

Kiireinen viikko

2006-01-07T22:09:00.000+02:00

Loppiainenkin sitten oli ja meni, joten virallisestikin se joulu on sitten ohi.
Parin kuukuden päästä on tämä talvi ( jos sellaista on vielä kunnolla ollutkaan ) voiton puolella.
Ollaan Sylvian kanssa aloitettu vuosi vauhdilla ja reissailtu sekä kyläilty tällä viikolla. Siinä on Sylvialle kerääntynyt uusia kokemuksia ja ystäviä roppa kaupalla.
Se on tavannut pystykorva Pyryn, partacollie Geren ja bordercollie Helmin.
Geren luona oli kaiken lisäksi vielä hyvin kiinnostavia lampaita ja niiden aitaus houkutteli Sylviaa kovasti. Perheessä oli myös pieniä lapsia, jotka olivat Sylviasta kivoja. Jännä juttu muuten, niin kovin kun se karttaa kerrostalon portaita, niin siellä ei tehnyt heikkoakaan kipaista yläkertaan lasten huoneisiin. Loppiaispäivänä oltiin hevostalleilla ja Helmin kanssa lenkkeilemässä. Hevoset oli kyllä kauhistus, mutta Helmin kanssa mentiin lujaa. Toisaalta ihan tervettä epävarmuuttahan se on, ettei suinpäin kuuttoakkaan hevosen jalkoihin.
Tänään oltiin mukana Zazan agility-harkoissa. Ja siellähän niitä uusia tuttavuuksia sitten tuli useampiakin. Kaikki Sylvia tervehti yhtä reippaasti, sekä viihtyi hallissa mainiosti sen reilun tunnin kun toiset harjoittelivat.
Tällainen ohjelmallinen viikko tällä kertaa...

Uusi vuosi, uudet kujeet

2006-01-01T16:07:00.000+02:00

Sillai se vuosi sitten vaihtui, rauhallisesti ainakin täällä meillä. Mitenkään ei Sylvia reagoinut vaikka pauke ulkona yltyikin klo 23:n aikoihin melkoiseksi. Pidin tuuletusikkunoitakin auki, jotta se ääni oikein kuuluisi sisälle. Se vaan nukkui onnellisena, pari kertaa kävi nuuskuttelemassa ikkunassa ja ihmettelemässä vissiin voimakasta ruudin hajua. Ei me menty sitten Zazankaan kanssa ulos kun Sylvia oli niin rauhallinen. Ajattelin myöskin, ettei sitten vaan kävisi mitään vahinkoa ja saisi kammoa. Ikkunasta vaan katseltiin Zazan kanssa ja se halusi oikein syliin, että näki paremmin.
Aamulla ulos mennessä tuohon meidän lähi metsikköön, olikin ihmettelemistä. Sylvia keräsi keppejä ja roskia suuhunsa ja ihmetteli mitä leluja tänne on ilmaantunut. Kyllä siinä taas muistui mieleen ne ainaiset koiranpaska kirjoitukset, hmmm...
Nyppäsin muuten eilen Sylvialta kaksi maitokulmuria pois. Alaleuasta olivatkin jo itselleen tipahtaneet. Nyt se laulaa vaan, oi josh shaishin kulmahampaat takaishin :D
Uuden vuoden lupauksia meillä ei tehty. Mutta mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä vuosi 2006 meille tuo tullessaan.......

Vuoden vaihtuessa

2005-12-31T20:56:00.000+02:00

Kolmen tunnin päästä jää vuosi 2005 muistoihin ja aletaan kirjoittaa 2006.
Näin vuoden vaihtuessa sitä miettii vuotta taaksepäin ja mitä se on ollut.
Täytyy myöntää, että kulunut vuosi on ollut surua ja tuskaa niin henkilökohtaisella tasolla kuin valtakunnallisellakin . Kesällä julki tullut törkeä Valkealan eläinrääkkäystapaus vavahdutti varmasti kaikkia koiraihmisiä. Loppu hyvin kaikki hyvin, huostaan otetut koirat ovat jo kaikki saaneet uudet kodit.
Vuoden kohokohta oli tietenkin Sylvian syntymä ja se syyskuun viimeinen viikko kun se vihdoin haettiin kotiin iloksemme. Kolme kuukautta se on opetellut elämään kanssamme ja nyt on sen ensimmäinen vuodenvaihde käsillä. Tunti sitten oltiin pihalla ja siellä raketit jo paukkuivat ja poksahtelivat, muttei Sylvia reagoinut niihin mitenkään.
Jos hereillä pysytään niin menemme varmaan ulos keskiyöllä. Zaza istuu parhaillaankin ikkunassa ja ihailee raketteja. Se ainakin haluaa ulos, koska se on joka vuosi yrittänyt saada niitä kiinni, niin varmasti tänä vuonnakin.

Ratkiriemukasta vuodenvaihdetta!!!
Toivotaan, että juhlinnan keskelläkin
kaikki muistaisivat taata myös lemmikeille hyvän, turvallisen juhlamielen.

Pakkomielteenä silmälasit

2005-12-30T14:12:00.000+02:00

Pitäisiköhän Sylvia viedä silmälääkärille, mietin vaan.
Se on nyt useampaan otteeseen osoittanut suurta kiinostusta silmälaseihin. Eilen illalla kun istahdin koneelle, oli toiset lasini tietokonepöydältä hävinneet. Kiitos Hänelle itselleen, että jatkuvaan käyttöön tarkoitetut lasit olivat tällä kerralla päässäni. Lukulasit löytyivät etsinnän jälkeen Jennyn sängyn alta ja onneksi ehjinä.
Jos sille hommais omat pienet pokat ... jättäisiköhän se sitten silmälasini rauhaan ...

Zazakin kotiutui illalla viikon reissusta ja sai kyllä tuntea sen nahoissaan. Sylvia kävi kiinni kuin "sika limppuun" ja ei antanut hetkenkään rauhaa, ennenkuin Zaza näytti valkoisen komean purukalustonsa. Hienosti Sylvia on alkanut jo kunnioittaa Zazan varoitusilmettä, ei tule turpiin ihan niin usein. Ihanaa, että ovat molemmat koirat jälleen yhdessä. Ei tarvitse meikäläisen koko ajan toimittaa koiran virkaa ja painia ja revittää Sylvian kanssa.
Käytiinhän me päivittäin koirapuistossa kavereiden kanssa riehumassa, mutta kyllä Sylvia kuitenkin oli enemmän minussa kiinni, kuin normaalisti Zazan kotona ollessa. Nytkin nukkuvat kylki kyljessä, suloisina.
Koirapuistossa saa myös monet naurut tuon Sylvian kanssa. Se kun on siellä isojen joukossa jo melkoinen mestari. Porukassa hän menee niin toimeissaan ja pärisee ja pörisee. Mutta kun joku doggi esimerkiksi kääntyy, että leikitään, niin silloin Sylvia juoksee karkuun kiljuen.

On tuo Sylvia sellainen veijari. Oikea sydän- ja verenpainelääke!

Kauhistuksen rappuset

2005-12-28T20:41:00.000+02:00

Täällä me vaan elellään kahdestaan Sylvian kanssa edelleen. Tänään saatiin taas kutsu SYÖMÄÄN ja tottahan toki otettiin kutsu ilolla vastaan. Perillä vasta hoksasin, etteihän Sylvia ole tottunut rappusiin. Kolmanteen kerrokseen kapuaminen oli tuskien taival. Päätin etten kanna, askel askeleelta on ylöspäin kivuttava. Puolessa välissä päästin Sylvian hihnasta, ajatellen, että kyllä se perässä vapaana tulee ylöspäin. Mutta sepä hilpasikin takaisin ensimmäiseen kerrokseen ja taas alettiin alusta. Kolmannella yrittämällä oltiin vihdoin perillä. Jännä juttu, että se ylöspäin meno oli niin jännittävää,mutta alas sipsuteltiin vauhdilla.

Eilen muuten huomasin, että Sylvialla kasvaa uudet kulmurit vanhojen viereen. Alaleuassa heiluvat hyvinkin, mutta yläleuan ovat tiukassa. Nyt pitää kovasti heilutella ja kitkutella niitä, jotta lähtisivät itsekseen eikä tarvisi poistattaa eläinlääkärillä. Vetoleikit on myös hyviä siihen ja siitähän Sylvia pitää. Seuraillaan, seuraillaan.

Saatiin muuten tänään yllättävä tekstiviesti. Yks kaks yllättäin Zaza & co ovatkin matkanneet Kuusamoon. Siellä se mamman mustikka tarpoo jossain kinoksissa ja kuinkahan kylmääkin siellä mahtaa olla...

Ohi on ...

2005-12-27T15:36:00.000+02:00

Se on sitten onnellisesti ohi. Joulu meinaten.
Possua on syöty ähkyksi asti ja
lahjojakin tuli ihan kiitettävästi.

Nyt vaan odotellaan vuoden vaihdetta ilotulituksineen
ja jännitetään mitä Sylvia siitä meinaa.
Ei se ole mitenkään arka eikä säpsähtelevä ollut.
Mutta pitää varmaan kuitenkin ottaa varoen se uusi vuosi vastaan, ettei saakaan mitään kammoa.

Ja niin joulu joutui

2005-12-25T16:07:00.000+02:00

jo taas Pohjolaan;
Joulu joutui jo rintoihinkin,
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
SYLVIAN JOULULAULU Z. Topelius

Joulunvietto alkaa olla voiton puolella. Nyt vaan rauhaisaa eloa ja oloa.
Sylvia onkin viettänyt ensimmäisen joulunsa kahdestaan äiteen kanssa. Zaza ja muu sakki ovat hevospitäjässä joulun vietossa. Oltiin iltapäivällä melkein kaksi tuntia koirapuistossa. Tällä kertaa sattuikin paikalla olemaan paljon koiria ja se olikin jännittävä kokemus Sylvialle. Parhaimmillaan oli kahdeksan koiraa sen lisäksi. Kaikki olivat aikuisia koiria ja suuria, mutta pikku-napero yritti epävarmuudestaan huolimatta urheasti pysyä sakin mukana.
Välillä kyllä syntyi vaarallisia tilanteita, mutta ehjänä selvittiin.
Eilen, jouluaattona oltiin mummin luona. Syötiin ja katseltiin telkkua.
Sylvia ei ihan tyytynyt siihen mitä hänelle tarjottiin, vaan päätti käyttää oman tassun oikeutta. Yks kaks, kun silmä vältti, niin se kippasi paistikastike-kasarin hellan kulmalta lattialle ja veteli soosia partaansa. Onneksi se ei ollut enää kuumaa, mutta siivo oli melkoinen koska osa kastikkeesta valui tietenkin hellan kyljissä. Kiittämätön jouluvieras...
Nyt pieni juhlija vetelee sikeitä ja näkee unia kaikista kivoista kavereista puistossa.
Takuulla täällä on hyvin rauhallinen ilta tulossa,
joten tämä muori sytyttää tuikut ja kynttilät ja nauttii olostaan!

Rauhaisaa joulunaikaa!

Jouluostoksilla..

2005-12-21T13:41:00.000+02:00

Kävimme Sylvian kanssa kaupungilla shoppailemassa ja kierroksen kohokohta olikin eläintarvikeliike, johon poikkesimme viimeiseksi. Voi sitä riemua kun astuimme kauppaan sisään. Sylvian korvatkin nousivat oikein hörölleen kun se näki niin paljon leluja. Se pomppoili korista koriin ja olisi halunnut ottaa ne kaikki. Ja sitten oli vielä kaikenlaisia namulaatikoita ja possunkorvia ja vaikka mitä. Siellä oli lapsia kyykkimässä myös jonkun lelulaatikon äärellä. Ilmeisesti valkkaamassa lemmikilleen joululahjaa. Sinne Sylvia ampaisi näyttämään mallia mikä pieniä koiria kiinnostaa ja nappasi sieltä jonkun sellaisen pitkän madon suuhunsa. Lapsilla oli hauskaa ja niin oli Sylviallakin, saihan se kaikkien kaupassa olleiden huomion, jota se rakastaa.
Tosiasiassa me mentiin ostamaan Sylvialle uutta hienoa "isojen koirien" kaulainta ja talutushihnaa, mutta lähtihän sieltä sitten matkaan mukaan tietenkin muutakin, niin tarpeellista kuin tarpeetontakin koirille.
Hienosti tuo Sylvia kaupungilla tepastelee, kunhan ensin päästään siitä mielikuvasta, että kaikki vastaankävelijät eivät rapsuta häntä eivätkä ota syliin ;))
Zazankin alkaa olla vatsa jo kunnossa ja eilen sai jo hiukan normaalia ruokaa.
Joten ei mitään vakavampaa onneksi, joku kova pöpö nyt vaan oli jostain iskenyt hänen massuunsa...

Joulua odotellessa

2005-12-19T17:36:00.000+02:00

Se sitten niistä vähäsistäkin matoista lattialla.
Meillä on riehunut nyt joku koirien mahatauti ja Zaza on ollut hyvinkin kipeänä. Viime pe/la välisen yön se yökkäsi ja kyökkäsi koko yön ja taas välillä juostiin ulkona. Vasta aamulla seitsemältä lopetti ja päästiin nukkumaan. Zaza nyt on niin hienohelma, että kipeänäkin pidättää viimiseen asti ja tekee miltei vaikka wc-pönttöön, ellei ulos pääse. Mutta sitten sunnuntaina pikkupirpanalle tuli huonovointisuus ja sekös kyllä etsi varmimmin matot tassujensa alle joihon ykätä.
Zaza oli viikonlopun Canikur-kuurilla ja paastolla. Vasta tänään aamulla sai hiukkasen riisiä ja lihalientä ja alettiin olla rauhallisimmin mielin. Kunnes tuli ystävältä puhelu, että yhdellä koiralla seudullamme olisi ollut parvo-epäily ... Silloin sitä hysteerisenä soittamaan eläinlääkärillemme, joka kuitenkin rauhoitteli. Koska tilanne on rauhoittumaan päin, eikä Sylvia ole tämän voimakkaammin oireillut, niin hän ei usko mihinkään vakavampaan. Nyt annetaan pieniä annoksia Zazalle sapuskaa ja seuraillaan pari päivää. Jos oireet jatkuvat, niin sitten antibioottikuurille.
Lauantaiset agilityharkatkin peruuntuivat kovan pakkasen takia. Meidän onneksemme, ei tullut Zazalle "poissaoloa". Tuosta kun se tokenee ja herkuttelee Joulun ja Uuden vuoden, niin ensi vuonna jatketaan taas vauhdilla!!!

Kun maas on ...

2005-12-16T13:22:00.000+02:00

... hanki ja järvet jäässä.
Yöllä olimme sitten taas saaneet hiukan sitä lumipeitettä.
Luonto on niin kaunis ja tuli oikein joulumieli.
Muuten onkin vähän huolestunut ilmapiiri. Zaza on oksennellut eilisestä asti ja on muutenkin hieman allapäin. Tietysti häntä hävettää kauheasti kun ei voi sille oksennukselleen mitään. Hän on yleensäkin niin herkkä. Alussa Sylvian pissapaperitkin saivat hänet pois tolaltaan ja ei meinannut millään kehdata niiden ohi ulos kulkea.
Koirat saivat eilen molemmat sellaisen rustoluun. Olisikohan vaan, että Zaza sai ahmittua sen nopeammin kuin tavallisen luun ja nyt siitä vähän vatsa kipeänä. Toivotaan niin, ettei ole mitään vakavampaa!!
Meillä ollaankin jo laitettu muutamia räsysempiä mattoja lattialle. Ne ovat sitten myös pienikokoisia, joten ovat aina rullalla.
Niistä on oikeastaan kehkeytynyt uusi leikki Sylvialle.
Nyt me lähdetään Sylvian kanssa katsomaan koirapuistoon, jospa siellä olisi muita koiria tähän aikaan riehumassa.

Kleinspitz - kaveri

2005-12-14T12:06:00.000+02:00

Sylvia on nyt tavannut uuden kaverin. Se on suloinen kaksi kuukautta vanhempi kleini - poika. Todella mukavaa, että löydettiin samaa ikäluokkaa oleva kaveri. Sylvialla tuntuu olevan vaan hieman pomotus-asenne, mutta minkäs luonteelleen voi. Eilenkin illalla olivat yhdessä lenkillä ja saivat sitten sen jälkeen leikkiä ja riehua vielä tovin.
Muutenkin ollaan jatkettu kaikkeen uuteen totuttautumista. Launtaina Sylvia oli ensimmäistä kertaa tutustumassa Tassu-Areenaan. Halliin, jossa Zaza käy harjoittelemassa agilitya. Eipä tuo siitäkään mitään meinannut, häntä pystyssä se tutki esteitä ja telineitä. Ainoastaan Zazan treenikaveri nöffi-poika Rölli oli pelottavan suuri ja silloin kyllä häntä meni koipien väliin.
Lauantaina mennään taas mukaan seurailemaan harjoituksia ja voidaanpa vaikka kokeilla putkesta läpi menoa . . .
Koirapuistoon ei tällä hetkellä meillä ole mitään asiaa. Se on kuin peilikirkas luistinrata. Ei arvaa viedä tuollaista hurjassa kasvussa olevaa pitkäkoipea sinne liukastelemaan. Jännä vaihe menossa Sylvian kasvussa, painoa ei tule oikein nimeksikään. Meinasin jo huolestua, mutta kait se nyt vaan kasvaa sitä korkeutta niin kovasti. Ruokahalu on hyvä, eikä tuo mitenkään laihalta ja aliravitulta kuitenkaan näytä.

Sylvian kirje joulupukille

2005-12-08T09:47:00.000+02:00

Rakas joulupukki!

Tää on mun ihka ensimmäinen jouluni ja emmä niin kauheesti tästä touhusta vielä ymmärrä. Oon ihan pieni koira vielä, tänään neljä kuukautta täytän. Perhe taas illalla varmaan punniittee ja ottaa niitä kuvia musta. (ihme hössötystä, kasvanhan minä ja kauniskin oon)
Olen ollu kiltisti ja aattelinkin nyt kirjoittaa sulle näin joulun alla. Näinhän mä sut siel joulukadun avajaisissa, mut siellä oli niin paljon porukkaa, et olin jäädä isompien jalkoihin.
Oon kuullu ku äitee puhuu puhelimessa joululahjoista, se on luullu et me Zazan kans nukutaan, mut ollaanhan me kuultu. Sulleko se soittelee?
Mitä sitte toivoisin joululahjaksi?
Mä toivoisin uusia vinkuleluja, tietty. Sellane uusi vihree koirasheriffi olis ihan makee. Mulla on semmonen, mut se lakkas piippaamasta ja alkaa muutenki olla entinen. Seful on niskat ihan nurin ja hattu kallellaan. Kaikki mikä piippaa on iha tervetullutta, mut jos sielt Korvatunturilta tollane sefu löytyy ni se olis jees! Ku mä oon niin kiltisti ollu, niin säkillinen possunkorviaki olis aivan paikallaan.
Zaza on kans hyvin kiltti koira. Sille mä toivoisin jotai keppejä ja puomeja, et vois kotonaki sitä agilityä treenata. Se kun tulee lauantaisin harkoista, niin on kauhian toimeissaan eikä viitti sitte enää ollenkaa mun kans leikkiä... Jenny on kiva ja kiltti ihminen. Laita sille jotai lämmintä pakettiin ni tarkenee meitin kans ulkona riehua. Ja jotain meikkejä kans ku mä oon osan niistä napostellut. Henkalle vois aatella jotai luettavaa ku se lukee aina ja jatkuvasti. Taitaa opiskella eläinlääkäriksi. Se on kylä sellanen jäbä, et sitä mä vähän kiusaan aamuisin. Mut ei se suutu, se on kans erittäin kiltisti ollu.
Emmä niin suuria täsä toivo, mut sitte vielä, jos toisit tullessas paljon lunta tänne etelään ja kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä.
Nähdään sitte aattona!!!
-Sylvia-

PS. Jos suinkin pystyt niin tuo tolle äiteelle uudet silmälasit. Korjautti se ne mun nakertelemat, mut valittaa et linsseissä ois jotain pieniä naarmuja kuitenki näkyvissä. Kiltisti sekin on ollu vaik joskus se on vähän tiukkapipo, mun mielestä. -Sylvia-

Itsenäisyyspäivän juhlintaa (myös kuvina)

2005-12-06T19:46:00.000+02:00

Olimme kyläilemässä Kössi-kultsun ja kihara-Ulpun luona tänään. Kössi alkaa olla jo Sylvian Bestis ja osaa niin hienosti ja varovaisesti iloita pikku-likan kanssa. Ulpua (reilu 12.5v) nyt ei jaksa kiinnostaa moinen ilonpito ja se mieluumminkin säästääkseen sydäntään vetäytyy moisesta riekkumisesta. Muistuttaa kyllä arvokkuudestaan julmalla murahduksella jos Sylvia meinaa liian tuttavalliseksi. Myöhemmin päivällä mukaan liittyi myös 10-kuinen bortsu-Helmi. Ollaan tavattu liian vähän, sillä Sylvia kun on tottunut vain noutajamaiseen huumoriin, niin ensin sitä pelotti ja kauhistutti Helmin vaaniminen ja paimennusleikit. Sisällä alkoikin sitten jo se yhteinen sävel löytymään ja meno oli sen mukaista...
Muutama kuva ohessa päivän juhlallisuuksista.

Onnea itsenäinen Suomi 88 vuotta !

Kato purukalustossa

2005-12-05T11:56:00.000+02:00

Aamulla sitten huomattiin, että ensimmäiset kaksi maitohammasta ovat Sylvialta hävinneet. Yläleuankin etummaiset näyttivät olevan sikinsokin. Kyllähän se on huomattu, että ovat jo heiluneet ja possunkorvankin nakertelu on ollut vaivalloista nällytystä. Mahtavaa, että ne teräävääkin terävämmät naskalit vaihtuvat, vaikka ei tuo niin kovasti enää ole purrut kun sitä on alusta asti kielletty. Mutta aina silloin tällöin kiellot unohtuvat ja se sattuu....
Pikku neiti siitä on varttumassa. Se oli yhtenäkin päivänä kiinnostunut jo meikkilaukustakin. Oli sieltä sitten pihistänyt punaisen luomivärin ja sillä värjännyt koko huoneen ja partansa. Oli se reppana hauskan näköinen punaisen partansa kanssa ja vielä reppanampi partapyykillä.
Nyt pitäisi alkaa tehdä jonkunlaista siivoa Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Se lattioden moppaaminen onkin meillä sitten sellainen toimenpide joka saa Sylvian hyvin hyvin vauhdikkaaksi. Se kun kuvittelee moppia joksikin pentukaveriksi tai muuksi saaliiksi ;))

23 yötä jouluun ...

2005-12-01T13:49:00.000+02:00

Nyt ollaan mekin täällä saatu pienoinen lumikerros ja sekös Sylviaa kummastuttaa. Sille kun heittelee lumipalloja, niin se on aivan kummissaan kun ne ovat niin kylmiä ja tahtovat hajotakin suuhun ottaessa. Oma tennispallo kun on niin lämpöinen ja pysyy hyvin hampaissa.
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa kirmaamassa koirapuistossa. Ensimmäisessä lähdössä Sylvia törmäsi heti aitaverkkoon kun ei ole sellaisiin kummajaisiin metsässä tottunut. Se jäi oikein vähäksi aikaa istumaan ja ihmettelemään, että mistäs tuollainen tuohon tuli.
Muuten päivät menevät melko samanlaisella rutiinilla. Mitään sen erikoisempaa ei meillä tapahdu.
Se vain on edelleenkin mainittava, että on Sylvia äärettömän suloinen pentu.
Ja ne aamut, kun se iloisena häntä heiluen on vastassa herätessäni.
Sen suloinen ilme ja karvanaama pelastavat huonoimmankin päivän !!!
( taitaa muuten olla ainut meillä kun iloitsee heräämisestäni)

Vaaka näytti äsken Sylvian painoksi 13 kiloa 400 grammaa.

Pikkujoulu

2005-11-26T19:30:00.000+02:00

Jee, saatiin kuin saatiinkin hiukkasen sitä lunta tänne pikkujoulun kunniaksi.
Heti on niin paljon valoisampaa ja jouluinen tuntu.
Nyt ollaan nautittu suppea joulupöytä ja vatsat pullollaan aletaan nauttimaan tv:n antimista.
Koirat saivat maksalaatikkoa ja kinkkua, ja nukkuvat nyt sulassa sovussa rinnakkain.
Missäpä muuallakaan kuin .. Jennyn sängyssä.

Oikein hyvää pikkujoulua
ja mukavaa joulunalusaikaa kaikille meidän blogia lukeville!!!

Heips!

2005-11-25T11:29:00.000+02:00

Tässä on ollut nyt useita viikkoja vaikeuksia alueellamme näiden nettiyhteyksien kanssa. Nyt taas pelittää ja puhelinyhdistyksestä kerrottiin, että kaiken pitäisi nyt toimia jatkossa moitteettomasti.
Olo on ollut tämän liittymän kanssa
kuin päivänkakkaran terälehtiä nyppiessä ..juu.. ei.. juu.. ei..

Aikaa on siten mennyt kun olen tänne kirjoittanut ja sivujakaan ei ole päivitetty.
Koirat voivat hyvin ja Sylvia kasvaa vauhdilla ja ulottuvuudet lisääntyy.
Kepeästi pöydältä häviää niin vadelmataskut kuin muutkin hyvyydet kun silmä välttää.
Eilen oltiin toisilla rokotuksilla ja laitettiin myös rabies, joten sen puoleen Sylvia alkaa olla jo kunnon koirakansalainen. Kaikki muu onkin sitten tietysti vielä vaiheessa.
Painoa on kertynyt jo miltei 12 kiloa, joten kovin pientä tytteliä hänestä ei jää.
Zazan hienotunteisuus pentua kohtaan on jo joutunut koetukselle. Pari kertaa siltä on totaalisesti palanut käämit Sylvian kanssa. Ja ihan oikein onkin, kyllä se joku raja on sillä riehumisellakin.

Nyt vaikuttaa siltä, että taivaalta alkaisi tulla lunta. Josko saataisiin tännekin sitä hieman ja mukava kuiva valkoinen pikkujoulu-viikonloppu!!!

Myrsky / Storm

2005-11-15T11:54:00.000+02:00

Hui kamalata!
Nyt ollaan kyllä saatu sellainen syys-talvi myrsky tänne rannikolle,
että ei meinaa pienemmät pystyssä pysyä.
Se tarkoitti Sylviaa ..
ulkoiluttajaa ei vielä nämäkään tuulet tosiaan paljon heiluta.
Nyt oli ilma sitä luokkaa, ettei pitkään ulkona riehuttu.
Kertakaikkiaan pelotti tuossa mäessä nuo suuret vanhat kuuset,
jos sattuvat vaikka kaatumaan päälle.
Tänään tuli sähköpostia Sylvian yhden siskon omistajalta. Todella kiva yllätys!
Lulu-sisko asustelee Uudellamaalla, joten on hyvinkin mahdollista,
että treffataankin jonain päivänä.

Eilen tuli 14 viikkoa täyteen ja painoa oli 10 kiloa 200 grammaa.
Joten melkoinen tytteli täällä jo vipeltää...

Hepuli kohtaus

2005-11-12T15:50:00.000+02:00

No, nyt sitten on Sylvian jaloissa sen verran pituutta, tai oikeammin, löytyi se tekniikka miten pääsee itse sänkyyn. Yhtenä iltana se hoksasi sen, että kun ottaa vauhtia hieman ja ponnistaa, niin siinähän se. Siitä innostuneena se sai sellaisen hepuli kohtauksen, että pelättiin jo satuttavansa itsensä. Se mennä viipotti huoneesta toiseen ja loikkasi sänkyyn ja samalla vauhdilla toisesta päästä alas. Se olisi jatkanut varmaan näännyksiin asti, mutta pakko oli puhaltaa peli poikki.
Nytkin se nukkuu selällään kuopuksen sängyssä ja näkee jotain unia. Jalat käy ja partakarvat tärisee. Pieni duracell-pupu. Kun patterit on loppu, niin kaikilla on kivaa ;))
Kohta tulee Zaza harjoituksista kotiin ja silloin alkaa taas pärinä ja pörina Sylvialta.
Se hyökkää kuin riivattu Zazan kaulanahkaan roikkumaan. Se on aina, jos Zaza on yksinään ulkonakin, niin tuo Sylvia pöllyttää sen sisään tullessa. Se ikään kuin olisi kateellinen "et sitten ottanut mua mukaan, tästäs saat".
Joten rauhaisaa lauantai-iltaa!

Kolme kuukautta

2005-11-08T16:02:00.001+02:00

Pikkuinen Sylvia tänään kolme kuukautta!

Mamman pieni muru - mussukka.
Oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä ja me juhlistettiinkin sitä oikein pitkällä ulkoilulla lähimetsän kalliolla.Leikittiin ja noudettiin keppiä ynnä muuta mukavaa.
Sylvia tapasi siinä leikin lomassa rusakonkin, joka pinkasi aivan vierestä pienen kuusen alta matkaan. Ehdin siinä silmän räpäyksessä jo ajatella, että nyt sitä mennään peräkanaa ja lujaa. Mutta Sylvia oli niin hölmistynyt yllättävästä kaverista, että jäi vaan paikoilleen katsomaan pupun perään.Hetken päästä se kävi moneen kertaan luonani ja taas hölmistyneenä tutkimassa sitä paikkaa, josta kaveri ampaisi matkaan.Se yritti selvästi saada muakin katsomaan ja tutkimaan, että mikä ihme se oli. Kaikenlaisia kummajaisia pienen koiran maailmassa :)

Aika kuluu nopeaan

2005-11-07T14:28:00.000+02:00

Huomenissa Sylvia on jo kolme kuukautta vanha.
Kyllä nämä viikot ovat menneet sellaisella vauhdilla, että.
Tyttö kasvaa silmissä.
Nyt vaikuttaa olevan sellainen vaihe menossa, että korkeutta tulee, ei niinkään paljon painoa.
Tänään aamulla punnitessa painoa oli 9 kiloa.
Tietysti se liikunnan määräkin lisääntyy ja energiaa kuluu eri tavalla.
Eilen koirat olivatkin sitten pidempään keskenään.
Mutta ei mitään ihmeellisyyksiä ollut tapahtunut, ilmeisesti olivat nukkuneet.
Ystävämme kyllä tulivat iltapäivällä niiden seuraksi ja ulkoiluttamaan.
Olivat täällä sitten kontanneet pennun kanssa ja Sylviahan kyllä osaa hurmata kaikki.

* * * *

Zaza on nyt sitten ollut neljä kertaa agility-harkoissa.
Vanha neiti tuntuu olevan hyvin kiinnostunut ja menee vauhdikkaasti ja ketterästi radalla.

12 viikkoa

2005-10-31T14:09:00.000+02:00

* 8200 g

Tänään sitten oli vihdoinkin ensimmäisten rokotusten aika ja samalla Sylvialle laitettiin mikrosiru. Koko eläinlääkärireisun se käyttäytyi reippaasti, eikä edes huomannut kun piikit laitettiin niskaan. Sen verran jännittävä kokemus se kuitenkin taisi olla, että nyt kyllä uni maittaa.

Jälkeä ja yksinoloa

2005-10-27T12:59:00.000+03:00

Saatiinhan me sitten viime yönä pienoinen lumikerros ja lämpötilakin on pari astetta pakkasen puolella, joten se lumi on maassa pysynytkin.
Tein taas aamupäivällä Sylvialle pienen makkarajäljen. Ja nyt lumen ansiosta pystyttiin kokeilemaan sitä ihan tuossa lähimetsikössä, sillä on helpompi opettaa kun se jälki jää näkyviin.
Muru oli ensin vaan niin intoa täynnä, että ei meinannut tulla keskittymisestä mitään.
Nyt tarvis vaan ottaa toistoja, niin kyllä se siitä.
Muutenkin on mahtavaa edistymistä havaittavissa. Sylvia on alkanut innostumaan repimisleikeistä ja nauttii meidän kamppailusta. Tietenkin annan sen välillä voittaa ja voi sitä ilmettä kun se saa köyden ja lähtee niska jäykkänä vaeltamaan sen kanssa.
Ihan hyvä, että alkaa kiinnostumaan köysilelusta, sillä on sitten tulevaisuudessa niin hyvä motivoida ja palkita koulutuksessa.
Myöskin olen pikkuhiljaa alkanut jättämään Sylviaa pieniksi ajoiksi yksin kotiin.
Eilen oli pisin aika. Olin toista tuntia kaupungilla ja Sylvia oli sikeässä unessa keittiössä kun tulin kotiin. Ei edes havahtunut tulooni ennenkuin astelin keittiöön. On se niin vaavi!
Aivan pienen hetken se itkee perään lähtiessäni, mutta takaisin en palaa surkuttelemaan.

Loskaa

2005-10-26T13:21:00.000+03:00

Olipa myrsky ja myräkkä yöllä !!
Jotakin märkää se heitti taivaalta, mutta ei sitä vielä täälläpäin voi mainita ensilumeksi. Aamulla oli piha muutaman sentin loskakerroksessa, eikä Sylvia sitä mitenkään noteerannut. Ei se kerkiä, sillä on aina niin kova kiire tuohon lähimetsään nuuskuttelemaan. Nyt sataa jälleen ja jospa se tuosta lumeksi muuttuisi, päästäisiin kokemaan se ensilumen ihanuus.
Tosin .. mulla on hyvin kesäiset renkaat autossa, mutta eipä ole tarvis mihinkään lähteäkään.
Zazalla on selvästikin ikävä Jennyä, joka on työharjoittelussa ja asuu nyt viikot pois kotoa.
Minäpä sitten ajattelin hemmotella sitä ja nukkua Jennyn huoneessa, mutta aika tuskaa se on. Siellähän on kaksi koiraa mun kanssani sängyssä puhisemassa (?)
Eilen Sylvia sitten onnistui tekemään ensimmäisen tihutyönsä. Eikä mennyt kuin mun silmälasit.
Mitä tästä on syytä oppia, pentukoiran ollessa talossa???

1. Älä jätä lehteä huolimattomasti pöydälle siten,
että pentu ylettyy vetämään sen alas.
Äläkä ainakaan lasejasi lehden päälle!!!
2. Kun kuulet jotain epämääräistä nakertelun ääntä,
älä huutele pennulle "muru, mitä sä nakerrat siellä"
vaan syöksy tarkistamaan tuleeko se ääni
jostain luvallisesta nakertelusta!!!

Ulkona sade sakenee. Jokohan me saadaan tänne rannikollekin se ensilumi :)

Muisteloita ...

2005-10-25T09:25:00.000+03:00

Tänään on kulunut neljä vuotta
rakkaista rakkaimman koiran poismenosta.

Vaikka vuosiakin on jo kulunut ja suurin suru häipynyt,
mutta ne muistot..
Ne tulevat usein mieleen ja jokainen niistä koskee yksitellen.

Tänään mennään sytyttämään kynttilä Zaran haudalle
ja muistellaan lempeää kaveriani,
joka kirmaa ' siellä jossakin' onnellisena.

11 viikkoa

2005-10-24T10:29:00.000+03:00

* 7600 g

Hei hulinaa!
Kasvu ja kehitys on valtavaa.
Pelottaa jo miten nopeasti tämä vauva-ikä meneekään
ja kuin huomaamatta "Murusta" kasvaakin suuren suuri riiviö.
Nyt pitää nauttia täysillä tästä ajasta
ja pitäisi myös muistaa kirjata kaikki Sylvian suloisuudet ylös.

Viime viikko olikin vähän apea,
kun IsoSisko oli emäntänsä kanssa syyslomareissulla ja Sylvialla oli hiukan ikävä.
Mutta voi sitä riemua kun palasivat!
Huomatkaa ääniefektit.
Sylvia pärisi ja pörisi Zazan kaulanahassa ja hännässä.
Ja painoi muutenkin kuin väkkyrä pitkin asuntoa.
Hienosti tuollainen vanha narttu on ottanut pennun kaverikseen.
Osaa myös hyvin äidillisesti tehdä Sylvialle selväksi .. stop, nyt riittää ..
kun meno menee sen mielestä liian raisuksi.

Hyvin äänekäs pentu Sylvia on. Se yrittää aina saada äänivoiton kaikessa.
Se kun haluaa esim. sänkyyn, eikä vielä itse pääse, niin se itkee sydäntä särkevästi.
Sitten kun sen nostaa sänkyyn ja haluaakin sieltä alas, niin johan itkee taas.
(ok. ok. meillähän koirat saavat olla nuorison sängyssä)
Kynsienleikkuussa puolestaan on aivan oma sävellajinsa.
Varmasti naapurit luulevat meillä tapahtuvan eläinrääkkäystä
suorittaessani Sylvialle manikyyria.

Tänään olikin sitten ensimmäinen kunnon pakkasaamu.
Pikkuhiljaa saadaan varautua siihen lumen tuloonkin.
Se ensilumihan on aina yllätyksellinen ja ihmeellinen meille kaikille,
joten mitä se onkaan pikku-Sylvialle ...

10 viikkoa

2005-10-17T17:40:00.000+03:00

* 6200 g

Päivää me vietettiin sukulaisisssa koirakavereiden kanssa leikkien.
Paikalla oli kultainennoutaja Kössi, kiharakarvainen noutaja Ulpu ja bordercollie Helmi.
Sylvia tutustui myös lähes ikäiseensä borderterrieri Siruun.
Meno oli välillä todella vauhdikasta ja pienemmät olikin siirrettävä välillä turvaan. Sylvia ainakin kun kuvittelee olevansa niin iso koira, että! Eikä ole niin terveellistä jäädä isompien jalkoihin.
Otimme taas useita kuvia ja muutama niistä on sivuillakin esillä. Myöskin vihdoin saimme yhteispotretin "sisaruksista": seropi-lintukoirat Zaza & Sylvia. - -> linkki Sylvia

Monet ihmiset ovat huomanneet Sylviassa kk.saksanseisojaa...
Hupaisa tapaaminen kadulla erään papparaisen kanssa yhtenä päivänä
- Jaa-ha, sitä ollaan menossa lintumetsälle.
- ??? lintumetsälle?
- niin katselin vaan noita sun koiria, toinen ilmoittaa ja toinen noutaa vai?
- jaa, niin.. kyllä, kyllä ;))

Kiitos!

2005-10-16T09:34:00.000+03:00

Sylvian sivujen kävijälaskuri näyttää jo ihan mukavalta, kiitos kävijöille!

Mutta vieraskirjaan ei kummemmin kukaan halua meille viestiä jättää?
Tietysti sivut ovat vielä alkutekijöissään eikä sivujen päätähdestä ole vielä niin kauheasti kerrottavaa. Kuvia tosin yritetään päivitellä useasti.
Kunhan saadaan rokotukset kuntoon,
niin päästään mukaan yleiskoulutuksiin ja raunioradallekin tutustumaan.
Sitten sitä kerrottavaa varmasti piisaa ;))
Nyt vain totutellaan Sylviaa erilaisiin paikkoihin, erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin
sekä eläimiin.

Kuitenkin, olisi niin kiva lukea terveisiä...
ja niiden viestien myötä tietäisin myös kenen sivuilla käydä vastavierailulla.

9 viikkoa

2005-10-10T12:48:00.000+03:00

* 5400 g

Se on taas tänään "neuvolapäivä".
Painoa olikin tullut viikossa enemmän mitä ajattelin. Sylvian jalat on kasvanut ja se on parhaillaan aika pitkäkoipisen näköinen, joten ajattelin, ettei nyt tuota painoa niin paljon olisi tullutkaan.
Kuitenkin ihan hyvin edetään. Kaikki menee "käyrien" mukaan.
Sylissänihän mä sen punnitsen,
eikä punnitus tapahdu niinkuin yhdessä kuvassa albumissa näyttää ;))

Mennyt yö oli ensimmäinen rauhaton yö.
Sylvia aloitti piippaamisen jo klo 4:20
Portti ovessa sai kyytiä ja ilmeisesti sillä oli vakaa tarkoitus tulla siitä läpi luokseni.
Pakkohan oli sitten vaan nousta kahvin keittoon, koska toinenkin oli jo aamuksi ottanut.
(myös naapureiden unta kunnioittaen)
Kuvittelin sillä olevan vatsanpuruja, mutta ei.
Eikä vielä siihen aikaan maistunut ruokakaan.
Unta ei vain riittänyt ???
Sitten kun tuli vihdoin normaali heräämisaika
ja Opiskelijat tekivät kouluun lähtöä niin tämäpä käpertyi onnellisena nukkumaan
ja onkin taas vedellyt sikeitä miltei koko päivän.

Nyt me kyllä lähdetään pikapuoliin postiin,
hakemaan Sylvialle Kennelliitosta saapunut kirje.
Ja samalla poiketaan eläinkaupassa
hakemassa sellaisia luita kuin Kössin luonakin oli.
Ne on maukkaampia kuin tuollaiset tylsät teko-puruluut. . .

Väsynyt tyttö

2005-10-08T22:01:00.000+03:00

Lämpimän ja kauniin lauantai päivän innoittamana käytiin tänään Sylvian kanssa vierailulla caravaanareiden luona. Siellä olikin pienellä ihmettelemistä, paljon ihmisiä ja autoja vaunuineen.
Ja kaiken kukkuraksi Sylvia joutui olemaan koko ajan siinä inhoamassaan hihnassa!
Kyllä se on reipas pentu, jokainen sitä ihastelemaan tullut ihminen sai iloiset hännänheilutukset ja pompsahtelut. Se ei pelkää eikä kaihda mitään tilanteita.
Kotimatkalla se oli kyllä sitten niin loppu-väsy-poikki, että KUORSASI siellä jalkatilassa.
Kotiin päästyä oli kova nälkä ja sen jälkeen onkin uni maittanut. . . .

Niin paljon kuin pidänkin kirjoittamisesta, on päiväkirjaan kirjoittaminen jäänyt vähiin.
Sillä sanat eivät riitä kertomaan, miten suloinen ja valloittava Sylvia on!
Pitäisi olla videokamera...

(Tokihan niitä tapahtumia ja tempauksia tulevaisuudessa varmasti tulee riittämään. Päivittelen niitä sitten useammin. Nyt se on vielä vaan tuollainen pieni mamman Muru)

8 viikkoa

2005-10-03T12:40:00.000+03:00

* 4400 g

Päivät menee vauhdilla ja yllätys, yllätys, yksikään päivä ei ole enää meillä samanlainen!
Sylvia-tyttönen pitää siitä huolen, ettei minulla ole tylsää ja yksinäistä.Toki sen päivät vielä vaihtelevat suuresti. Toisena päivänä se nukkuu mahdottomasti ja taas toisena tuntuu, että se kerkiää ihan joka paikkaan.
Ollaan nyt kulunut viikko totuteltu autoon ja ajeltu joka päivä lyhyempiä ja pidempiäkin matkoja.Homma toimii hienosti, Sylvia matkustaa kiltisti hanttarin jalkatilassa, eikä ole yhtään pahoinvoinutkaan.Ilmeisesti se on syntynyt "bensaa suonissaan".. mikä on tosi tärkeätä, koska tarkoituksena on sitä kaikkialle ottaa mukaan.
Metsässä se nauttii vapaana juoksentelemisesta.Ensi alkuun tuntui, että se on liian uhkarohkea, koska se mennä tepasteli turhankin kauas minusta.Mutta nyt jo tajuaa, kun kutsun niin tulee luokse sellaisella vauhdilla kuin vaan pienistä jaloistaan pääsee.Sitä on hauska seurata pompsahtelemassa kanervien ja mustikanvarpujen joukossa, välillä näkyy vaan valkoinen hännänpää. On se niin pieni .. mutta olevinaan niin Iso Koira.
Ruuan olen vaihtanut Nutro Choice Puppy-Large Breed- isojen rotujen penturuokaan. Sitä se saa neljästi päivässä, lisäksi piimää ja raejuustoa.
Kasvu tuntuu ihan ihanteelliselta, nyt 600g viikossa.
Hihnassa Sylvia ei tykkää kävellä yhtään ja pantakin on sen mielestä ärsyttävä. Eihän sen vielä tarviikkaan osata, mutta tietenkin totuttelemme siihenkin päivittäin pieniä hetkiä.
Että näin täällä .. Kaikinpuolin mukavasti menee, elämän perustaitoja pikku hiljaa opetellessa.

7 viikkoa

2005-09-26T19:46:00.000+03:00

* 3800 g

Tää on vähän niinkuin lapsen kanssa, kaikki aiheuttaa lievää hysteriaa.. :)
Sitä jännittää saako pentu tarpeeksi ruokaa, sitte pelkää tukehtuuko se ruokaansa.
Ulos viedessä ajattelee, että kuinka kauan sitä uskaltaa tuulessa pitää, ettei tuo nahkavatsa vaan vilustu ja saa pissatulehdusta.Sitten kun se nukkuu suloisena korissaan pitää taas käydä katsomassa, että hengittääkö se.Huh-huh!
Jännää on, mutta kyllä mä tästä rauhoitun.Parin kuukauden kuluttua tää menee jo rutiinilla.

> Onni on. . .

2005-09-25T13:44:00.000+03:00

ikioma suloinen koiranpentu

Naskalihampainen ja energinen vaavi on saapunut riemastuttamaan päiviämme.
Näin ensivaikutelmalla se osoittaa jo varsin lupaavia riiviön merkkejä.

Sylvia kotimatkalla

Kuvia ja kuvia

2005-09-20T21:11:00.000+03:00

Käytiin sitten viikonloppuna porukalla katsomassa Sylviaa ja otettiin samalla muutamat tuoreet räpsäisyt.Muutama niistä laitettiin sivuillekin tänään, joten ihailkaa ja huokailkaa :)
On se jumalattoman hellyttävä pentu!!!
(reilu kaksi kiloa elämän iloa)

Sylvia netissä

2005-09-11T14:48:00.000+03:00

Ollaan tässä rustailtu ikiomia sivuja uudelle tulokkaalle jo jonkun aikaa.
Tänään ne ovat julkaisukelpoiset!
Tosin lisää kuvia ja tekstiä tulee,
kunhan ensin nähdään millainen suuri persoona Sylviasta kehittyy.
Tasan viikon päästä menen pentua taas katsomaan.
Mahtaa olla "muodonmuutos" melkoinen viime näkemästä.

Elämä on kompromissi kahden asian välillä:
sen mitä itse tahtoo
ja sen mitä toiset tahtovat.
-John Updike-

Pennut neljä viikkoa

2005-09-05T13:38:00.000+03:00

Sähköpostia Ninalta

"Pennut kasvavat kovaa vauhtia, joten vilinää ja ääntä riittää.
Olen madottanut pennut Canex Vet 2.2 tahnalla.
Ruokaa ei tarvitse enää paljon liottaa pehmeämmäksi.
Riittää hampaille enemmän työtä, eivätkä
pureksi joka paikkaa niin paljon."

Että sillee siellä.Nyt vaan jään odottamaan uusia kuvia Sylviasta.

Sekarotuinen...

2005-08-30T14:57:00.000+03:00

Eilen pennut täyttivät kolme viikkoa.
Soittelin eilen illalla vielä tarkemmin luovutuksesta ja takaa kuului melkoinen meteli.
Ilmeisesti oli ruoka-aika :) Sovimme, että jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin menen vielä katsomaan Sylviaa ennen luovutusta.Vauvakuume on kova ja välillä taas hirvittää, mitähän tästä tuleman pitää..

Sekarotuinen koira, jolla on omistajatodistus ja joka on tunnistusmerkitty,
voi osallistua virallisiin tottelevaisuus- agility- ja pelastuskoirakilpailuihin,
sekä BH eli käyttäytymiskokeeseen.

Näin se on.Piti oikein käydä Kennelliiton sivuilta tarkistamassa.

Katselmus

2005-08-28T16:01:00.000+03:00

Eilen ajoin sitten vihdoinkin katsomaan pikku pentuja Karttulaan!
Matka oli todella pitkä, mutta sen arvoinen.Oli kiva vihdoin nähdä livenä tuo "sekalainen seurakunta". Ja ennenkaikkea pentujen emä Lissu, joka oli positiivinen yllätys.Vastassa oli todella rauhallinen ja sydämellinen koira.
Lukuisten kuvien ja sähköpostien perusteella varaamani pentu, osoittautui juuri niin somaksi kuin olin kuvitellutkin.Eipä olisi tullut mieleenikään sitä toiseksi vaihtaa.
Se oli ainakin tässä vaiheessa tytöistä kookkain.Sillä on myös jykevin pää, jossa oli havaittavissa seisojalle ominainen niskakyhmykin.Karvanlaatu oli hyvin karkea ja sitä toivomaani partaakin oli hiukan.Väritys on mustavalkoinen, päistärikkö. On se niin kaunis ja se otsapiirto antaa sille ilmettä.
Toivottavasti tulee vielä tummat silmät, niin se on täydellinen mikseri!!!
(Pikku, pikku maitohampaitakin oli jo muutama puhkeamassa)

Aloitus

2005-08-26T12:49:00.000+03:00

Tästä olisi sitten tarkoitus alkaa pitämään päiväkirjaa pienen sekarotuisen koiran elämästä, joka syntyi Sylvin/Sylvian päivänä ja on nyt kaksi ja puoli viikkoinen.